Tiedän, että olen myöhässä. Mutta koska eiliseni oli hirveän kiireinen, päätin lykätä tätä tärkeää asiaa yhdellä päivällä- ei se loppujen lopuksi merkitystään menetä.Rakkaat Beatlemaanikot ja musiikinystävät, tervetuloa viettämään surullista hetkeä, ja sytytetään (virtuaali tosin) kynttilä rakkaan ihmisen muistoksi- George Harrison, nyt poissa 11 vuotta, ja muisto elää yhä.
Omalla tavallaan George on ollut Beatlesin jäsenistä se, johon samaistun kaikista helpoiten. Olen ujo, puhun jos haluan puhua ja olen hiljaa jos siltä tuntuu, mutta silti osaan olla sekopää niin tarvittaessa. Kaikin puolin, minusta Georgessa on jotain, joka vetoaa ihmisen sydämeen- ei ihailemaan ja jumaloimaan, vaan rakastamaan kuten ystävää. Ennemmin tai myöhemmin sitä huomaa rakastuneensa Georgen kappaleisiin, persoonaan ja... elämänasenteeseen, pitäisikö sanoa.
Sillä enemmän kuin mitään muuta, olen oppinut Georgelta elämänarvostusta. Täällä ollaan vain kerran- sitä kertaa ei kannata tuhlata mihin tahansa. Muutenkin yleisesti arvostaminen, on se asia, mikä Georgessa tekee vaikutuksen- hän arvosti muita ihmisiä, itseään ja kuten jo sanoin, elämää. Taivas, tämä maailma tarvitsisi Georgea juuri nyt. Hänen kaltaistaan opastajaa läpi näiden ankeiden aikojen.
Mutta ei tietenkään pidä unohtaa sitäkään seikkaa, mistä hänet parhaiten tunnetaan: uskomaton kitaristi, uskomaton säveltäjä ja myös laulaja. Pakkohan sitä on ihailla. Vaikka Georgen sooloura ei nyt niin mahtavaa ollutkaan, on sitä kyllä aliarvostettukkin- ihan vain senkin puolesta, että herra on loistava kitaristi. Yksi esikuvistani. Ja esimerkiksi kaikki aivan taatusti tuntevat Somethingin alkusävelet- jos et, niin voi voi. Mene ja kuuntele äläkä näytä kasvojasi ennen kuin olet paikannut tämän puutteen yleissivistyksessäsi. Ja Here Comes The Sun- kaikkihan tämänkin tuntevat, eikö vain?
Täydellisyys on aika kyseenalainen käsite, mutta George on sitä lähempänä kuin useammat ihmiset kautta aikoen.
George on minulle hieman- okei, todella- vaikea aihe kirjoittaa. En löydä koskaan oikeita sanoja, niitä ei tule tarpeeksi enkä tiedä mitä edes haluan sanoa. Sillä joskus tunteet ovat vain.. no, tunteita, niitä ei voi purkaa sanoiksi.
Joten mitä jos annetaan musiikin puhua taas puolestaan. R.I.P. George Harrison, tosin vain maallisesti- henki, musiikki ja teot ovat kuolemattomia.
Tässäpäs pari Georgen sävellystä, niin Beatles-kaudelta kuin soolouraltakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Keep Blogger tidy- hate only when necessary!