What will be my destination?

Kuuntelin jälleen vaihteeksi The Crossia, ja törmäsin ihanaan kappaleeseen nimeltä Final Destination. Olen tämän bändin suhteen hieman keltanokka, enkä ole vielä törmännyt yhteenkään heidän biisiinsä, joka todella kolahtaisi alitajuntaan ja sydämeen.
  Kuitenkin tänään se tapahtui. Kuuntelin yllä mainittua kappaletta, kun täysin yllättäen pysähdyin kuuntelemaan sen sanoja- jotka ovat oikeasti hurmaavat, kun niihin keskittyy.
  Mutta jälleen kerran hämmennyin, ja tulin hieman ahdistuneeksi. Vaikka kappale onkin rakkauslaulu, sen nimi, ja tarttuva kertosäe this could be my destination herättivät jälleen sen saman vanhan kunnon epävarmuuden, josta olen jo useampaankin kertaan kirjoittanut- mikä minun päämääräni on? Mistä minä voisin edes tietää?
  Yleensä ottaen olen aika itsevarma ja hieman turhankin rämäpäinen tyyppi, ja saattaisin kokeilla hullumpiakin juttuja vain koska niistä saattaa tulla jotain. Mutta tämä on asia, jossa tuntuu, kuin olisin veitsen terällä, horjumassa ja yrittämässä tasapainotella parhaani mukaan. Tämä on ainut asia, josta oikeastaan todella ahdistun.
  Mutta toisaalta, onko tulevaisuus koskaan selvä? Mistä sen tietää, mitä seuraavan oven takana on- vaikka luulisi tietävänsä mitä siellä on, se saattaakin olla jotain aivan muuta. "Elämä on kuin suklaarasia- koskaan ei tiedä mitä saa" sanotaan lempielokuvassani Forrest Gumpissa. En ole koskaan kuullut mitään yhtä älykästä.
  Mitä minä sitten haluan? Sepä se, en tiedä. Toisaalta haluaisin vain turvallisen, rutiininomaisen elämän, jossa olisi mukava työ, oma koti ja oma perhe. Toisaalta sitten haluaisin kokea, todella kokeilla jotain erikoista ja ei väliä, vaikka elämä välillä riepottelisikin. Ja minua hieman pelottaa se, että todellisuudessa haluan jälkimmäistä enemmän- haluan kokea, nähdä ja tuntea. Mutta voiko siten olla onnellinen? Onko se todella miellyttävää elämää?
  Sillä enemmän kuin mitään muuta, haluan vain olla onnellinen. Tavalla tai toisella. Tietysti, kukapa ei haluaisi.Tuskin kukaan ajattelee "Haluan elää elämäni siten, että olen hyvin murheellinen". Oho, olipas kuiva juttu. No kuitenkin. Mutta haluaisin saada jonkinlaista... varmuutta. Ja kun toisaalta haluan elää hieman epävarmaa elämää, voit uskoa, kuinka sekava olo näistä tunteista tulee.
  Miksi kirjoitan tätä tekstiä? Koska tiedän, että muutkaan eivät tiedä. Että muillakin on epävarma olo tulevaisuudesta. Joten haluaisin heidän tietävän, etteivät he ole yksin- ei ole mitenkään epänormaalia olla sekaisin kaikista valinnoista joita pitää tehdä. Yläastetta päättävät joutuvat piakkoin valitsemaan jatkokoulutuspaikan. Varmaan joku pohtii, onko se unelmakoulu sittenkään se oikea. Tässä minun neuvoni: kokeile. Et koskaan tiedä, mitä tulevaisuus on, mutta kokeile. Sillä minusta on mukavampi katua ja valita uusi tie, avata uusi ovi, kuin se, että kahdenkymmenen vuoden päästä huokaan: "Olisinpa silloin vain uskaltanut kokeilla". Sillä muistathan, every morning brings a new day.
  Loppuun vielä creditit The Crossille tämän kirjoituksen inspaamisesta. Olkaa hyvä, The Cross ja Final Destination.

"Maybe it's just a feeling,

 every time we meet

But you hit me right out of the blue

 from all those people out on the streets

And if one time you told me that you loved me - heaven knows

I would feel that I could ski right off the bridge of your pretty nose

This could be my destination

This could be my destination

And if one time you told me that you cared for me

You would renovate my soul

This could be my destination

This could be my destination

Play some guitar now

You could be my

You might be my

You must be my

Final destination

This could be my destination

You must be my destination

Know what I mean

In the day time

In the night time

In the summertime

In the wintertime

About any time

For all time

Say you'll be mine

Say you'll be mine

Say you'll be mine

Till the end of time"