Queen II- Queen (1974)
1. Procession
2. Father to Son
3.White Queen (As it began)
4. Some Day One day
5. The Loser In The End
6. Ogre battle
7. The Fairy Feller's Master-Stroke
8. Nevermore
9. March of the Black Queen
10. Funny How Love Is
11.Seven Seas of Rhye
1. Procession (Brian May)
Alkupalaksi suositellaan monsieur Mayn instrumentaalikeitosta, jossa oikeuksiinsa pääsevät herkullisen kitarasoolon lisäksi sykettä muistuttava bassorumpu. Virittää sopivasti tulevaan.
Hienoisella fantasiakirjallisuusmaisella eeppisyydellä maustettu rullaava rock-kipale. Pidemmän pureskelun jälkeen ehkä jättää tylsän jälkimaun, mutta kokonaisuudessaan varsin mukava ja taidokas kappale.
Edellisestä siirrytään sulavasti tähän menun herkimpään, mutta silti täyteläiseen edustajaan. Hypnoottinen, mustan aukon lailla puoleensa vetävä ja sydämeen käyvä, sisältäen rockahtavan väliosan tai kaksi. Kuten numerossa kaksi, tässäkin on aistittavissa samaa keskiaikaa henkivää eeppisen keitoksen henkeä."How did thee fare/what have thee seen/the mother of the willow green/ I call her name./ And 'neath her window have I stayed/I loved the footsteps that she made/and when she came". Hurmaavaa. Suosittelen.
Voimaannuttava, kaunis ja taitava. Ei menun huippuhetki, mutta miellyttävä valinta kaikinpuolisesti. Suositellaan nautittavaksi harmaina päivinä, kun mikään ei toimi. Saa noina päivinä ihmeitä aikaan mielialassa.
Syvällä rumpukompilla varustettu, puhtaamman rockin edustaja. Menun Roger-hetki. Parasta tässä on toinen säkeistö "She washed and fed/clothed and cared/for nearly twenty years/ And all she gets/is 'Goodbye Ma'/and the night times for her tears" Huom! Jos olet äiti, jonka lapsi tekee lähtöä maailmalle, en suosittele tätä. Saa aikaan haikeudenkyyneliä (kokemusta on). Mutta ah.
Siirrytään kummallisten ja herkullisten luomusten maailmaan. Ogre Battle avaa menun "mustan puolen", ja sukeltaa täysin toiseen ulottuvuuteen. Hard rockia, valtaisia kitarariffejä, merenpohjaa hipovan syvää rummutusta, tykittävä basso, plus fantastinen laulaja ja loistavat harmoniat- heitetäänkö sekaan myös hurmaavan hullut sanoitukset? Ogre Battle lives forever more! (Sivuhuomautus: tässä kappaleessa käytettiin niin valtavaa gongia, että Rogerin oli pinnistettävä kaikki voimansa jotta jaksoi jysäyttää sitä tuhottoman painavalla vasaralla).
Tästä tulee mieleen Liisa Ihmemaassa: "If I had a world on my own, everything would be nonsense...". Tästä on turha edes etsiä järjen hiventäkään. Siksi se on niin upea. Täydellinen sukellus täysiin omaan ulottuvuteensa. Tämän erikoisen herkullinen osuus on piano-osuus, sekä, kuten aika usein, loistavat lauluharmoniat- sanoista nyt puhumattakaan. Ei suositella tosikoille eikä kyynikoille. Varoitus! Saattaa sisältää puhdasta hulluutta. Tsekkaa linkkivinkit: maalaus josta tämä kertoo ja sen tekijä Richard Dadd.
Välipalaksi tai naposteltavaksi kevyehkö pianosävelmä- kaunis silti. Sanat puhuvat puolestaan: Nevermore.
(Minun mielestäni) menun pääruoka ja todellinen helmi: miksi, oi miksi, tätä mestariteosta ei tunneta laajemmin. Ensivaikutelma voi olla hieman hämmentävä, mutta pian tämä kaappaa sinut sinne samaan fantasiamaailmaan jonne numero 7. jo houkutteli. Tämä koostuu niin useasta osasta että huh huh. Vaatii taitoa täyttää kappale rockilla, sivellä se balladilla, ripotella päälle eeppisiä kitarasooloja ja rumpukomppeja, maustaa se riehakkaan revittelevällä hard rockilla ja kietaista lopuksi päälle täydellistä nonsenseä (no en keksi parempaakaan nimeä!!!), ja että lopputuloksena on näin täyttävä, maistuva ja loistavan mahtipontinen tuotos. Loistavaa. Suosittelen. Ehdottomasti.
Sitten jälkiruoka! Ah niin 70-lukua. Oikeastaan aika mukava kappale, vaikka saattaa johonkin makuun olla liian tasapaksu ja metelöivä- mitäs siitä. Jälleen kerran, suosittelen. Mutta ei huumorintajuttomille.
Lopuksi vielä yksi ruokalaji tällä loistokipaleiden ruokalistalla. Eikä tuota pettymystä- tämäkin sisältää kaikki hyvän, ehkä erinomaisenkin kappaleen tuntomerkit. Minä pidän!
Tässäpä riittää pureskeltavaa. Tämänkertainen menu varmaan ei mene pureskelematta alas. Mutta eipähän ole höttöä! Tosiaankin, yksi ehdottomista suosikeistani. Kokonaisuus: parfait!
Osaat kyllä kirjoittaa tosi hyvin! Mulla heräsi jopa tämän jutun ansiosta mielenkiinto Queeniä kohtaan... :)
VastaaPoistaOi kiitos, olet ihana ♥! Ja kannattaa! Tämän kirjoituksen biiseistä pääset hyvin alkuun, ja seuraa postailuja! Miten hienoa, jos oikeasti innostuisit! :)
PoistaJa kiitos kiitos kommentoinnista! ♥