Sleep in peace, old friend, for me you'll never die ♥

Tästä päivästä alkaakin sitten hieman surullisempien vuosipäivien putki. 21 vuotta sitten tästä maailmasta poistui yksi sen suurimmista taitelijoista. Tänään monet vuodattavat kyyneliä, kysyen "miksi". 21 vuotta, ja legenda elää yhä. Legenda, nimeltä Farrokh Bulsara.

Käsite "Freddie Mercury" on aika huiman suuri. Mitä siitä tulee ensimmäisenä mieleen? Aika itseästäänselvästi ääni. Se on yksi suurimmista asioista, miksi ihailen Freddietä. Tarkoitan, että... miten kummassa? Mikäli netistä löytämäni tieto on oikeaa, hänen äänialansa oli 3,5 oktaavia- eli aika valtava. Ja tietysti voisin listata kaikkia täydellisiä piirteitä Freddien laulutyylissä (falsetot, vibratot, häivytykset sun muut hienoudet) mutta täytyykö minun? Eikö riitä, että sanon rakastavani jokaista yksityiskohtaa- se lausehan kattaa ne kaikki.
   Mutta hulluhan pitäisi olla sanoakseen, että Freddien ääni olisi huono. Ei siitä ole pakko pitää, mutta että huono...? Anteeksi, mutta puhumme yhdestä populaarimusiikin taitavimmista ja erikoisimmista artisteista- Freddien ääni nimittäin on puhtaasti ihmeellinen. Kuten sanoin, eivät kaikki pidä siitä, mutta huonoksi sitä ei voisi haukkua. Logiikka käy vastaan.

  Sillä mitä olisi populaarimusiikin historia ilman Freddietä? Äkkiseltään ajateltuna voisi luulla, että höh, yksi laulaja, mitä väliä. Mutta kun ajattelee tarkemmin, tulee mieleen valtava arsenaali kappaleita, joita me kaikki olemme kuunnelleet läpi elämämme- tiedostaen sen eli emme.
  Toinen asia, mikä minut hurmasi, on aivan varmasti elämän asenne. Olen aina ollut hieman murehtija- "Voi ei, miten nyt käy, en minä uskalla, epäonnistun kuitenkin". Freddieltä sen sijaan opin, että ei se ole niin vakavaa. Ja ettei muiden mielipiteistä tarvitse aina välittää- jos he pitävät sinua kummallisena ja paheksuttavana, eikö se ongelma ole enemmän niiden?
  Ja se intohimo. Tee mitä haluat, tee sitä mitä rakastat, äläkä anna ihmisten sanoa ettet onnistu siinä. Sillä jos uskot, että pystyt johonkin, sinä myös onnistut siinä. Mitenkäs se menikään.. "minusta ei tule poptähteä..." ja niin edelleen. Freddie näet uskoi, että saavuttaisi paikkansa huipulta- ja siten myös onnistui.
  21 vuotta sitten loppui tämän rohkean ja uskomattoman mielenkiintoisen miehen maanpäälinen matka. Siinäpä vielä yksi syy ihailla Frediä. Hänen viimeiset elinvuotensa olivat hidasta kitumista, mutta viimeiseen asti Freddie halusi antaa kaikkensa maailmalle- kaiken musiikille. Brian Mayn mukaan Freddie sanoi "Haluan jatkaa musiikin tekemistä kunnes vittu kuolen" ja senhän hän tekikin- viimeisen kappaleensa hän äänitti vain kaksi kuukautta ennen kuolemaansa, saamatta sitä itse asiassa loppuun. Jos olette nähneet "These Are The Days Of Our Lives"in musiikkivideon, ja tiedätte siis missä kunnossa hän oli sen vuoden toukokuussa, ei varmaan jätä epäselväksi hänen terveydentilaansa syksyllä.

Passion for cats- Freddie oli kissafanaatikko. Hän sanoi: Olisi
ihan mukavaa saada lapsia... mutta mieluummin hankkisin
uuden kissan.

  Olen aina pelännyt kuolemaa. Aina. Mutta kiitos Freddien, olen tajunnut ettei elämää voi käyttää siihen- että pelkää tulevaa- vaan se on vain elettävä, yritettävä saavuttaa päämääriä ja mikä tärkeintä, muistettava nauttia. Elämme vain kerran, ja kun on minun aikani poistua, tahdon, että voin tehdä sen hymyillen, tietäen etten heittänyt elämääni hukkaan ja että saavutin jotain. Freddie ei ole antanut minulle mitään selvää päämäärää- en aio pyrkiä maailman populaarimusiikin huipulle- mutta hän antoi minulle suunnan omaan päämäärääni: eteenpäin. Kun kohtaan vastoinkäymisiä, kun tunnen ettei mikään onnistu eikä minun edes kannata yrittää, muistan kuinka Freddie taisteli tiensä legendaksi, ja nostan leukani pystyyn.
  21 vuotta on pitkä matka. Itse olen olllut mukana vain yhden vuoden. Mutta niin syvä vaikutus tällä elämää suuremmalla muusikolla on: jo nyt kaipaan Freddietä. Kiitos Freddie, kaikesta, olet yksi niistä, jotka muokkasivat elämästäni näin ihanaa. Silmiäni kirvelee kirjoittaa näitä sanoja, mutta toivottavasti olet nyt paremmassa paikassa. Me emme unohda ikinä
  Tähän loppuun ensin pari näytettä Freddien hulppealta uralta, mukaan lukien se viimeisenä äänitetty kappale eli Mother Love (kuten sanoin, tämä ei valmistunut, ja Brianin piti laulaa viimeinen säe- tuo vielä pikkuisen enemmän sydäntä särkevää sävyä). Heitetään vielä itkettämään myös Rogerin tribuutti, ja vaikka vielä se Queeninkin.