Hohhohhoijjakkaa. Elämä junnaa. Inspiraatio kaikkeen- no, melkein kaikkeen- on hävinnyt. Koulu ei innosta. Kirjoittaminen on tahmaista. Ainut asia, josta jaksan innostua, on soittaminen. Läksyt jäävät rästiin, kun kyllästyn psykologian päiväkirjan kirjoittamiseen ja nappaan kitaran käteen. Sormet huutavat hallelujaa, samoin sielu- tosin eri syystä. Sormet ovat verillä, mutta mieli on pilvissä.
Mutta pitäisi saada jonkinlainen kontakti oikeaan elämään- jokainen aamu on väsyttävä, jokainen ilta turhauttaa kun mihinkään ei riitä aika. Lukujärjestys on neljänä päivänä 8:00-16:00. Pitkä matematiikka vaatii aikansa, samoin miljoonat ruotsinläksyt ja venäjän sanakokeet. Pitäisi jaksaa kiinnostua, mutta mistään ei saa pitävää otetta.
Pian on koeviikko. Taivaan kiitos, ja outoa kyllä, nyt tunnen olevani paremmin asioista perillä kuin viime jaksossa. Mikään ei tunnu täydeltä heprealta, vaan kaikesta saa jotain tolkkua.
Mutta en ehdi enää edes lukea! Ennen saatoin vetää kevyesti kolme paksua kirjaa viikossa, nyt pöytälaatikkoon kertyy lukemattomia kirjastonkirjoja, jotka vien koskemattomana takaisin. Vähemmästäkin turhautuu! Tuntuu, että elämään saisi taas kunnollisen järjestyksen jos pääsisi pakenemaan toiseen maailmaan, mutta minkäs teet, kun illalla on aina tolkuttoman väsynyt ja ne kirjat jäävät avaamatta.
Hohhoi. Lukio. No, en silti kadu yhtään valintaani. Tästä keväästä tulee rankka, tiedän sen jo nyt. Onko täällä muita burnoutin partaalla olevia lukiolaisia? Onneksi hiihtolomaan ei ole enää pitkä aika. Sitten saa viikon pääntyhjennyksen, joka totisesti tulee olemaan paikallaa. Mutta sitä ennen kunnollinen, pitkä koeviikko ja kahvia kuluu.
Mutta eikö sitä sanota, että ahkeruus palkitaan?
Mää pelkään että uuvut noista pitkistä päivistä ihan todella, varsinkin kun tiiän miten tarkka ja tunnollinen oot :( Mutta jospa se siitä, muutama viikko ja sitten häämöttää uus jakso joka on toivottavasti vähän mukavampi! Koita jaksaa vielä pinnistää, ollaan ekan ei-peruskouluvuoden paremmalla puolella ;) Oli ihana nähä, meinasin jo aamusta soittaa sulle, ettei oo kovin hyvä ilma mennä lenkkeileen ja nyt on ollu kiirettä kun käytiin Ylivieskassa ja oon vaan pakkaillu tässä ja tehny ruuan.. Mutta nähdään ens viikonloppuna, nyt jo ikävä sinua<3
VastaaPoistaKiitos kommentista!
PoistaOnneksi en enää ole NIIN ylitunnollinen- oon kokenut järjen valaistuksen: koulu ei ole elämä, vaan väline parempaan elämään. Enkä koe enää ahdistusta jos en onnistu NIIN täydellisesti! Ja sehän on totta, että jos nyt jaksaa pakertaa niin tulevaisuus on helpompaa!
Ja on ikävä, nähdään murunen ♥