Elämää, ei sen enempää

Näin se vain menee... pahoittelen blogiini laskeutunutta syvää hiljaisuutta: viime viikko oli yhtä hulinaa! Neljänä päivänä koulua 8-16, minkä jälkeen maanantaina klo 18 kuntojumppa, keskiviikkona klo 19:35 pilates ja torstaina klo 18:45 pianotunti, plus tietysti läksyt ja niitähän riittää! Joten lopun aikaa olen yksinkertaisesti väsynyt enkä jaksa alkaa kirjoittamaan kovin yleviä, enkä lähde sille linjalle että "Joo moi, tässä aattelin kirjottaa vaikkei mitään asiaa ollutkaan joo tässä pari miljoonaa kuvaa joissa seison t-paidassa -20 asteen pakkasessa tismalleen samassa asennossa kuin kaikissa muissakin blogiini lisäämissäni kuvissa". En.

  Mutta nyt ajattelin että on korkea aika kirjoittaa JOTAIN, joten kirjoitan tismalleen sellaisen postauksen mitä yleensä en halua kirjoittaa: minun elämääni.

  Viime aikoina olen innostunut- valtavasti- rumpujen soitosta! Joten mummolassa olevat, veljen sinne jättämät rummut pääsevät taas käyttöön. Vaikka virvelirumpu onkin hieman syvältä- sanotaanko näin että joko vika on rummussa tai sitten minulla ei ole minkään sorttista taipumusta musikaalisuuteen. Oikeastaan, ehkä jälkimmäinen onkin totta...
  Kitaransoitto edistyy- hitaasti, mutta edistyy. Ja plektroja häviää- minne ne menevät? Ihmettelen suuresti! Tänään siivosin enkä löytäny ensimäistäkään. Kuka niitä syö?!

  Mitähän muuta. Nojaa, tiedättehän te minut; musiikkia, musiikkia, musiikkia. Uppoan yhä syvemmälle suohon nimeltä Led Zeppelin- upea suo. Nojaa, ehkäpä hieman (tai sanotaan "hieman") kyseenalaista elämää viettänyt bändihän tämäkin on, mutta toisaalta, onko se tärkeää? Onko musiikissa tärkeää minkälainen elämä sillä tekijällä on tehnyt, jos musiikki on oikeasti mahtavaa? Minusta.. ei ole. Olipa bändin solistilla miten monta tuhatta irtosuhdetta, se ei tee bändistä yhtään sen huonompaa. Ehkä laulajasta itsestään vähemmän kunnioitettavan ihmisen, mutta jos musiikki pysyy hyvänä, myös bändi on hyvä.
  Saakohan tästä sepustuksesta MITÄÄN irti?
  Eipä taida tulla kovin vallankumouksellista kirjotusta. Ajattelin vain ilmoittaa että kyllä, olen yhä hengissä ja aion jatkaa kirjoittamista, kunhan muulta elämältäni kerkeän. Pian tulossa taas uusi rock á la carte- pysykää kuulolla!