torstai 10. tammikuuta 2013

Liian hyvä päivä.

On torstai. Koulu alkoi kahdeksalta ja loppui neljältä. Sää ei ollut mitenkään ihanteellinen. Koulu tarjoili venäjää, musiikkia, historiaa ja matematiikkaa. En ehtinyt syödä kunnolla koulusta tultuani ennen pianotuntia. Läksyjäkin on.
  Ja tämä on paras päivä pitkään aikaan.
Olen niin onnellinen- onnellinen, onnellinen, onnellinen. Minun on pakko kertoa päivästäni, sillä olen yhtä hymyä sillä kaikki tuntuu rullaavan.
  Tänään olivat siis ensimmäiset musiikintunnit lukiossa. Olin ystävältäni kuullut, että tämän vuoden sijaisen, nuoren ja varsin pätevän laulajattaren, tunnit ovat pääosin vain laulua, hieman kitaransoitolla maustettuna.
  En pidä laulamisesta. En pidä äänestäni. Siispä menin tunneille hieman alistuneena, tyyliin "no, ainakin nämä on rennompia". Astuin luokkaan, ja huomasin, että opettaja ei ollut mikään nuori nainen- se oli sama opettaja, joka oli sijaistanut myös viime vuonna.
  Tämä opettaja on henkeen ja vereen muusikko. Ja kiitos hänen, todella uskoin sen vanhan viisauden: "tartu soittimeen ja SOITA". Ennen en sitä uskonut, mutta viime vuonna tajusin että voin soittaa mitä vain, jos itse nautin siitä. Olen hänelle valtavasti velkaa- ison osan nykyisestä persoonastani.
  Minkä LISÄKSI sain näytettyä pitkää nenää eräälle ihan hauskalle ja periaattessa kivalle ihmiselle, joka on kuitenkin valitettavan sovinistinen heppu. "Tytöt on nössöjä", "Naiset ei osaa ajaa autolla" etc. etc.
Voi harmi kultaseni, etkö saa sitä F-sointua kuulumaan kunnolla? Annapas kun TYTTÖ näyttää sinulle miten se tehdään!
  Joten jipii!
  Minkä LISÄKSI pianotunnit menivät tismalleen nappiin. Lopuksi opettaja sai minut melkein itkemään lauseella: "Kuule, sinä olet muusikko".
  Ette usko, miten ihanalta se tuntui. Monet, monet sadat tunnit olen hikoillut, kyynelehtinyt ja epäonnistunut pianon ääressä, joten...
Tämä torstai yksinkertaisesti rokkasi. Tämä oli liian hyvä päivä ollakseen totta. Monet pikkuasiat tuntuivat sujuvan, ihan itseästään ja loksahtelevan kohdalleen.
  Päivän musaksi siis heitän perään vielä Led Zeppelinin Celebration Dayn.
"My, my, my, I'm so happy,
I'm gonna join the band,
We are gonna sing and dance in celebration,
We are in the promised land
."

9 kommenttia:

  1. Oi! Ihana oot :)<3 Tää oli jotenki piristävä lukee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi! Olin niin ilonen koko eilisen- ja vieläkin olen! Kiitos kommentoinnista rakas ♥

      Poista
    2. hihii! Ja tiiäks mitä, sulle tuli haaste. http://teparaapustaa.blogspot.fi/2013/01/haaste.html

      Poista
  2. Voi miten ihana teksti.. Ei voi muuta sanoa, mää tiedän miten paljon sää uhraat aikaa tuolle pianon soitolle, ja tiedän miten tuskastelet välillä sitä ja voin vaan kuvitella miltä susta on tuntunu nuiden sanojen jälkeen..<3 Voi, muista sanoa Mikalle terkkuja, oon edelleen kade sulle!! :D Miksei meillä voi olla musiikkia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos rakas tästä kommentista! Olin kyllä ihan pää pilvissä!
      Ja oikeasti ainut asia mitä tällä hetkellä yläasteelta kaipaan on musiikintunnit kun SINÄKIN olit siellä!! Voi kunpa vieläki ois! :(
      Ja sanon sanon, terkkuja ilmiömäiseltä loppukiekujalta! :D Ei, vitsi vitsi, sanon terkkuja viime vuoden musaryhmien parhaalta laulajalta! :)

      Poista
    2. Mää niiiin arvostin tuota loppukiekuja nimitystä<3 Äääää ikävä kyllä niitä tunteja :( Otahhan kaikki niistä irti!! Vaikka miksipä et ottas ;)

      Poista
    3. Hrr muistan edelleen ne väreet jotka kulki selkäpiitä pitkin kun kuulin ekan kerran sen sun kohoavan falseton- ja tietysti tarkoitan sellasia "Voi hyvä Jumala miten upeaa"- väreitä! Se vaan- ei sille ole sanaa! Tai on: TÄYDELLINEN!
      Ja otan otan! :)

      Poista
  3. Olen niin iloinen puolestasi! :)M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos rakas M! Olin kyllä onnellinen- ja edelleenkin ilo jatkuu, kiitos kommenttien! Kiitos kiitos! :)

      Poista

Keep Blogger tidy- hate only when necessary!