No, not crying, I just got river in my eye

Jälleen kerran Freddien ylistystä, mutta tämä on pakko jakaa. Tätä nimittäin juuri tarvitsinkin.

Tulin tänään kotiin väsyneenä, pitkän päivän jälkeen. Laukku painoi tuhottomasti, satoi ja oli jo nälkä. Ja hirvitti ajatellakkin odottavaa läksyvuorta. Lisäksi asiaa ei mitenkään auttanut se fysiikantunnin jälkeinen fiilis "Minä en osaa mitään, kaikki muut ovat parempia", tiedätkö? Haluaisin olla hyvä fysiikassa, mutta tänään ei mikään oikein sujunut niinkuin ennen. Eli oli aika mitätön olo. Okei, tuntui että miten jaksan nämä kolme vuotta. Ja että pääsenkö ikinä minnekkään jatko-opiskelupaikkaan.
  No, sitten istahdin kotona pöydän ääreen, matikankirjan pariin, ja laitoin Youtubesta listan soimaan. Tämä biisi alkoi soimaan, ja tajusin, kuinka typerää se ahdistuminen olikaan.
"If you're searching hard for something
Don't try so hard
If you're feeling kind of nothing
Don't try so hard
When your problems seem like mountains
You feel the need to find some answers
You can leave it for another day
Don't try so hard

But if you fall and take a tumble
It won't be far
If you fail you mustn't grumble
Thank your lucky stars
Just savour every mouthful
And treasure every moment
When the storms are raging round you
Stay right where you are"

Kun ongelmat tuntuvat vuorilta, kun haluat löytää vastauksia, voit jättää sen seuraavaan päivään, älä yritä niin kovasti. Vautsi. Tällaista muistutusta kaipasinkin: elämä ei kaadu, vaikka yksi matikankoe meneekin huonosti. Aina on uusi yritys. Niin kauan kuin hengitän, niin kauan kuin jaksan ottaa askeleen eteenpäin, voin saada asiat toimimaan. Aina voi tyhjentää pöydän ja aloittaa alusta.

  Muistakaa tekin, ihanat lukijani, nämä sanat. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Aina on uusi mahdollisuus. No, sehän tämän blogin nimikin on, Every Morning Brings a New Day, joka aamu tuo uuden päivän. Ja se on ihan totta.