Kyllä! Melkein kuukauden odottelun ja toivomisen jälkeen tänään postilaatikosta löytyi Stupido Recordsilta tullut paketti- tämä ihanan täydellinen albumi!
Tätä nyt kuunnellessa, voisin heittää kaikista kappaleista omat kommenttini, jotka menisivät suunnilleen näin:
1. Death On Two Legs (Dedicated to...) Levyn vihaisin kappale. Alkaa hiljaisuudesta pianolla, mutta yltyy sitten mahtavaksi rock-kappaleeksi. Tämä on vihamusiikkia: milloin vain olen ärtynyt ja tympääntynyt johonkin, kuuntelen tätä kappaletta, ja pakostakin sitä hieman rauhoittuu. "But now you can kiss my ass- goodbye!" Ei maailman asiallisin kappale, mutta ketä kiinnostaa? Kukapa olisi vihaisena kovin asiallinen? Mutta sitten jotain aivan muuta...
2. Lazing on a Sunday Afternoon- edellisestä hurjasti poikkeava, söötti pikkusävelmä. Ihana aurinkoisten sunnuntaipäivien taustakipale. Ei tästä nyt hirveästi keksi, mutta entäs seuraava? Vruuuum!!
3. I'm In Love With My Car. Rogerin upein kappale. Tästä muuten voisin heittää tarinan: tämän kappaleenhan luulisi olevan ehdoton huippu kaikkien mielestä. Ei se nyt niinkään mennyt. Nimittäin, kuullessaan tämän kappaleen ensimäisen kerran, Brian May purskahti nauruun, luullen ettei Roger voinut olla tosissaan laulaessaan autostaan. No, Roger oli. Kun sitten hän ehdotti kappaletta Bohemian Rhapsodyn B-puoleksi, Freddie vastasi että ehei kultaseni, ei tälläistä. Miten Roger asian otti? Tarinan mukaan rumpali lukitsi itsensä kaappiin, eikä suostunut tulemaan ulos ennen kuin Freddie suostuisi. Asiallista, hyvin asiallista...
4. You're My Best Friend- aww man! Deakyn ihana rakkauslaulu, jonka introsta ei kertakaikkisesti voi erehtyä- se on klassikko! Tämä on niitä ekoja Queen-kappaleita joille menetin sydämeni, ja yhä se on aivan yhtä ihana! Mutta jatketaans eteenpäin.
5. '39. Hauska fakta on, että Brianin kirjoittama '39 on Queenin 39 kappale, siis jos lasketaan levyillä olevat kappaleet ykköslevystä lähtien. Aluksi kappaleen country-henkisyys ei oikein viehättänyt, mutta annas olla. Pari kertaa kuuntelua ja päng- eihän tästä VOI järki-ihminen muuta kuin tykätä!
6. Sweet Lady. Edelleen Briania, mutta nyt vielä vähän itselleni vieraampi kipale. Nojaa, kivahan tämä on (kaksi viikkoa ja rakastan tätä kympillä. Mistä vetoa). Sanoissa ainakin on huumoria "You call me sweet like I'm some kind of cheese". Meinaan... mitä? Juustoa? Täh?
7. Ahhahahaa. Seaside Rendezvous- edelleen! Kuten jo aiemmin sanoin, hämmentävintä tässä on Roggien ja Freddien puhallinsoitin-imitaatiot. Love it!
8. The Prophet's Song. Briania jälleen. Täytyy myöntää, että ensikuulemalta ei-niin-puoleensavetävä, mutta tätä on vain pakko kuunnella. Psykedeliaa- tietyllä tavalla. Tuo väliosa-vai-mikä-nyt-onkaan- mind blow. Wiuuuh. Siitä liu'utaankin sitten...
9. Sniff. Love of My Life. Ehkä kaunein rakkauslaulu päällä maan. Anteeksi. Nyt on haettava nenäliina. Kyyneleethän tässä silmiin nousee.
10. Kunnes ne kuivaa jälleen Brianin hupaisa vaudeville- Good Company! Kertomus siitä, miten käy, jos omistautuu liikaa työlle- ystävät katoavat, ja lopulta vaimokin häippäsee. Ei näin, ei näin. Mutta kappale on hauska.
11. Jaa'a. Lopuksi kunnon mind-blow- tietysti klassikoiden klassikko ja Queen-kappaleiden ylittämätön ykkönen- Bohemian Rhapsody, josta kukaan ei oikein tiedä mitään- miksi, Freddie, miksi? Mutta toisaalta, mitä väliä? Jos joku tekee loistavan kappaleen, mitä väliä vaikkei siinä olisikaan järkeä? Koko paketti- kitara, rummut, basso, piano, kuoro, taustalaulu ja tietysti Freddien upeat vokalistiosuudet. Mamma mia, mikä kappale! (See what I did there?)
12. Ai niin, eihän se tähän jää. Vielä tämän päälle instrumentaali- God Save The Queen. Mikäpä ettei? Tämähän muuten on Brianin bravuuri: herra nähtiin kuningatar Elizabethin 50:nen hallitusvuoden (eikö se ollutkin 50 eikä 60? Correct me please) pippaloissa Buckinghamin palatsin katolla, vanhan kunnon Red Specialin kanssa tätä soittamassa.
Mutta sellainen tämä minun uusi rakkaus- huipuista huipuin. Ainakin ehkä.
Tätä päättömyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Keep Blogger tidy- hate only when necessary!