BEATLEMANIA!

SHOKISSA.
En ole tainnut tänne koskaan postata kuvaa vaatekaapistani. No, kuitenkin, sen oviin olen tässä kahden Beatlemaniavuoden ajan keräillyt kaikki käsiini saamat lehtiartikkelit, mitä Beatlesista olen löytänyt. Vähän aikaa sitten kauhukseni huomasin, että kuten sanomalehdet yleensä, ne ovat alkaneet kellastua ja, valitettavaa kyllä, repeillä. Joten säästääkseni muistoja, tänään otin ne pois, ja laitoin leikekirjaan.
  Olen hieman järkyttynyt. Ihanat, ihanat Beatlesini. Miten saatoin? Mutta parempi niille.
  No kuitenkin, niitä teippailessani luin tietysti jutun sieltä ja toisen täältä. Mieleeni tulivat kaikki ne hetket, kun  hellästi kynsisaksilla leikkelin kaikki pienimmänkin viittauksen sisältävät artikkelit talteen ja ylpeänä kiinnitin ne seinääni- tyyliin "minun pojat muistetaan vieläkin". Vajosin lukemaan kaikkia niitä juttuja Paulin viime joulukuun keikasta. Ja arvosteluja Georgen elämästä kertovasta dokumentista Living In The Material Worldistä.
  Jäin lopulta tuijottamaan tyhjää seinää. Tajusin, että sehän oli kuin koko elämäni. Miten tyhjää, miten tylsää se olisikaan ilman Beatlesia. Jäihän sinne tietysti jokunen muistilappu ja lukujärjestys, mutta minä tarvitsen Beatlesia. Olisin huomaamaton, tavallinen ja tylsä, kuten nuo valkeat kaapinovet nyt ovat.
  Tajusin, että vaikka olenkin viime aikoina ainakin blogistan päätellen ollut Queen-pöllyssä, vaikka Roger onkin ah niin ihana, silti pohjimmiltani ja alkuperäisin olen Beatlemaanikko ja Paul on se muusikko, jota eniten rakastan. Eikä sitä muuta mikään. Koska Beatles oli se asia, mikä minut muutti. Beatles oli se asia, joka sai minut jumaloimaan hyvää musiikkia. Beatlesin takia olen nyt rohkeampi, avoimpi ja mukavempi ihminen kuin ennen. Beatles on se, jolle olen velkaa kaikista eniten. Ja Beatles on se, jota en koskaan hylkää.
  Vaikka maailma pullisteleekin hyviä bändejä, mikään ei tule muuttamaan sitä tosiasiaa, että Beatles oli- ja on yhä!- se kaikista suurin, se kaikista legendaarisin. Eikä toista tule.
(Puh! Ollaanpa sitä sentimentaalisia!)
  Joten rakkaat lukijat, eiköhän taas tämä blogi koe tasaantumisen. Nyt kun selaan, Beatles on jäänyt minulta häpeällisen vähälle huomiolle, joten voitte varautua siihen, että aiheesta tulee olemaan lisää tekstejä. En mene sanomaan, että laitan Queenin kokonaan hyllylle, en varmasti, mutta sanotaanko että 50-50. Tai oikeastaan 40-40-20- sillä ainahan minä omasta pienestä elämästäni sepustelen. Anteeksi.
  Pahus näitä minun tunteella kirjoitettuja tekstejä. Ehkä joskus näissäkin on joku pointti. Toivotaan näin.
Hauskaa ja Beatlesin täytteistä viikonloppua teille kaikille ihanille!