"Mikä päivä tänään on?"

Hymy nousee väkisinkin huulille, kun rankan päivän jälkeen kuulen linja-autossa radio Novalta otsikon mukaisen lauseen. Että nekin muistivat! Hieno homma, Nova!
  Niille, jotka eivät ole niin tietoisia, niin tiedoksi, että tänään syntymäpäiviään juhlii mies, joka toteutti ystävälleen antamansa lupauksen. "Minusta ei tule rocktähteä... minusta tulee legenda!"

  Eli siis, hyvää syntymäpäivää rakas elämänoppaani ja esikuvani, innoittajani ja lohduttajani, Farrokh Bulsara a.k.a. Freddie Mercury!!
Huh. Freddie Mercury. Mistäpä alkaisin? Kuten tiedätte (tai siis ainakin toivon todella että tiedätte), hän oli Queen yhtyeen pääjäsen- tai ei, eihän hän itsekään halunnut tulla kutsutuksi pääjäseneksi. Hän kutsui itseään vain päälaulajaksi. No siis kuitenkin, yhtyeen päälaulaja, mies useimpien hittien takana ja monen, monen ihmisen innoittaja. Esimerkiksi jääkiekkopeleissä ei ilman tätä miestä laulettaisi We Will Rock You:ta, ja maailma olisi yhtä suurinta kappaletta köyhempi ellei Freddie olisi sattunut Bohemian Rhapsodya tekemään.
  Freddie Mercury. Elämää suurempi nimi. No, periaatteessa, sillä säilyyhän nimi vielä miehen... noh, poismenon jälkeenkin. Mutta ei, ei Freddie kuole. Koska musiikki elää, koska musiikki yhä innostaa uusia faneja, ei nimikään voi kuolla. Mitenhän moni ihminen on joskus haaveillut elämänsä rakkaudesta kuunnellessaan Love of my lifea? Tai miten moni kokenut tajunnan räjähdyksen kuullessaan ensimäisen kerran upean The Show Must Go Onin?
  Haluaisin kuulla teidän, rakkaiden lukijoideni kokemuksia: mikä oli ensimmäinen Queenin kappale, jonka kuuntelitte tarkoituksella? Siis, että ihan itse päätitte sitä kuunnella, eikä että se kuului esimerkiksi juuri siellä jääkiekkoareenalla.
  Minulle se oli se upeaakin upeampi Bohemian Rhapsody. Muistan elävästi ensimmäisen kerran, kun kuulin nuo sanat: "Is this the real life? Is this just fantasy?". Voitte varmaan kuvitella sen aiheuttaman reation: kyllähän se oli aika tajunnan räjäyttävää. Aluksi tietysti ihmettelin: mitä kummaa tämä on? Queen, mikä outo bändi. Mutta kuten tiedätte, tähän on tultu...
  Tiedättekö, jos minä olisin muusikko, olisin takuuvarmasti aikamoinen Freddie. Ei, en nyt kehu lauluääntäni tai lavakarismaani, enkä vihjaa että alkaisin juhlia tolkuttomasti tai litkimään litratolkulla samppanjaa, mutta kuten Freddien, minun täytyisi rakentaa itselleni ulkokuori, suoja ujoudelleni, jotta voisin kohdata ihmisjoukkoja. Juuri tämä on syy rakkauteeni elämänkertoja kohtaan: oppii tuntemaan sitä ihmistä kuoren alla, tai ainakin ymmärtämään paremmin.
  Mitenkö Freddie sitten on muuttanut maailmaani? Opin ainakin sen, että vaikka muut pitäisivät minua outona, saan ja minun pitääkin olla omanlaiseni. Voin fanittaa Beatlesia, voin unelmoida Rogerista, voin pitää blogia, ja pahus vieköön, vaikka käyttää mustavalkoista haalaria jos siltä tuntuu! Ei kannata välittää muiden mielipiteistä: uskalla olla oma itsesi. Uskalla rakastaa itseäsi. Uskalla uskoa itseesi.

  Mutta valitettavasti lukiolaisen arki ei anna armoa, eli tämä päivitys loppuu tähän. Heitän kuitenkin loppuun oman top 5-listan parhaista, hieman vähemmälle huomiolle jääneistä kappaleista á la Freddie Mercury, joten klikkailkaapas ja ihastukaa.
  Kiitos, Freddie rakas. Kiitos siitä, että olit juuri niin täydellisen outo, ja siitä, että teit tästä maailmasta hieman paremman paikan elää. Kiitos. Suuret, suuret onnittelut. Sinun sanojesi mukaan, I still love you.
5. Delilah- Innuendo-albumin awww-hetki. Mitä? Miksikö? Tiedätkös kuka tämä Delilah on? Neitokainen oli Freddien lempikissa- aivan, samaan tyyliin kuin Paul McCartneykin lauloi koirastaan Marthasta. Mutta kuunnelkaas kuinka Brianin Red Special naukuu-meoww! Oih, ihanaa!

4. Spread Your Wings-pahuksen korvamato! Tämä jää soimaan päähän. News Of The Worldin helmiä. Kauniit, kauniit sanat, ihana melodia- niin täyttä Freddietä.

3. Flick of the Wrist-ohohoh. Kappale on Sheer Heart Attackilta- yksi kolmesta lempparistani, tämä levy. Täyttä rockia, ihanan kova. Aika karut sanat (Flick of the writs- he'll eat your heart out, dig in the ribs and then a kick in the head), mutta täydellinen kappale silti.

2. Is This The World We Created...? - okei, ei niin tuntematon, mutta tämän linkkaan ihan vain sen tärkeän ja nykyään aina ajankohtaisen aiheen vuoksi- onko tämä todella se maailma, joka me luotiin? Tälläiseksikö me se haluttiin? Taidan tästä vääntää ihan isommankin kirjoituksen. Mutta tämän löydätte tuolta taidokkaalta The Works- levyltä, jonka A-puoli on täynnä mestariteoksia.

1.March of the Black Queen- sanoisinko, että lähes Bohemian Rhapsodyn veroinen suoritus. Lempikappaleeni. Ehkä. Löytyy Queen II- levyltä, joka muutenkin on oma suosikkini. Ei kannata lopettaa kuuntelua ihan heti, sillä kappaleessa on Bo Rhapin tavoin monta osaa, loistavan kummallisia riimejä ja LOISTAVAA musiikkia.