Terveisiä Kuopiosta!

Pitkän haaveilun ja odotuksen jälkeen syysloman kunniaksi toteutui matka Kuopioon ja- tietysti- VB-valokuvakeskuksen Rober Whitaker-näyttelyyn. Kukas tämä Robert on? Hän oli se mies, joka otti kaikki upeimmat kuvat The Beatlesista. Jep! Siis Beatles-valokuvia. Olihan se ihanaa. Astuin sisään näyttelyyn, Strawberry Fields Foreverin soidessa kaiuttimista, ja edessä oli valtava kuva Liverpoolin kosseista- pienimuotoinen rytmihäiriöhän siitä tuli. Ja sitten vielä se pikkujuttu, että näyttelyyn kuuluu Paul McCartneyn ihan oikea käytetty basso- voi jestas, Hofnerit on sitten kauniita. Yksinkertaisesti kauniita soittimia.
  Lisäksi siellä oli myös muita herkkuja, kuten Paulin ja George Martinin singeeraamat Yesterdayn (ehkä!) alkuperäiset nuotit, Hispanialaisen Jakovainaan alkuperäispainos sekä paljon, paljon muuta. Ja tietysti Cavern Club! Alakerrassa oli pieni luolamainen onkalo, jonka peräseinään oli kiinnitetty tiilimuurin näköinen pahvi, ja jonne sai käydä jättämässä terveiset ja kertomuksen, miten Beatles on itseesi vaikuttanut. Jos käyt siellä, kokeile löydätkö alaoikealta tekstin "Beatlemania iski vuonna 2010 13-vuotiaan teinitytön sydämeen, eikä paluuta ole! ♥" tai sinne päin, en minä enää muista. Hoipertelin portaat ylös, ja sitten vielä matkamuistomyymälän kautta ulos raikkaaseen syysilmaan. Ajatella, minä olin vain lasin päässä Paul McCartneyn bassosta! Pyörryttävä ajatus...
  Tässäpäs pari kuvaa. Pahoittelen näitä laatuja, mutta kännykkäkamera on kännykkäkamera... eikä sattunut parempaa mukana olemaan.
Ensinnä: Valokuvakeskuksen ulkopuolelta kadusta löytyi yllättävä koristus: pianon koskettimia mukaileva suojatie, ja Abbey Road-Beatlet sitä ylittämässä! Hahmot eivät ehkä erotu niin selvästi, mutta siinä ne kuitenkin ovat!

Ja samasta paikasta tämä Abbey Road-mukaelma. Kyltissä lukee: Abbey Road NW8, City of Kuopio. Heh heh. Käykääs joskus Lontoossa ollessanne vilkaisemassa mitä siellä oikealla Abbey Roadilla lukee.

Kuopion kirjasto oli myös muistanut Liverpoolin mahtinelikkoa asettelemalla esille kaiken maailman Beatles-kirjallisuutta lehdistä nuotteihin. Harmi, että menin tutustumaan kirjastoon vain puolta tuntia ennen sen sulkeutumista- siellä kun olisi vierähtänyt tunti jos toinenkin:

Ja tosiaan, matkaan tarttui pari postikorttia, näyttelyn mainosjuliste sekä mammuttikirja nimeltä Eight Days A Week- Inside The Beatles' Final World Tour. Jauzaa!

Sitten Beatlesin ulkopuolelle. Tarkoitus oli kyllä löytää talvitakki, mutta eipä minunlaiselleni krantulle löytynyt mutta krhm, tottakai sitä nyt aina jotain... Suomalaisesta kirjakaupasta löysin halvalla englanninkielisen Freddie Mercuryn elämänkerran (kirjoittanut Lesley-Ann Jones, harvinaista löytää naisen kirjoittama rock-historiikki!) ja Queenin Days Of Our Lives- dokkari DVD, jota en todellakaan suosittele herkkätunteisimmille fanitytöille. Eilinen ilta kului sitä katsellessa, ja kun päästiin Freddien sairastumiseen asti, tyyny oli jo kyynelistä märkänä (ja ei, en puhu mistään parista hassusta liikutuksen kyyneleestä, vaan oikeasti itkemisestä). Pahinta oli, että satuin juuri samana päivänä lukemaan loppuun Mark Blaken Queen- elämänkerran, joten tavallaan menetin Freddien kahdesti saman päivän aikana- fanittaminen on aivan hirveää!

  Mutta siinäpä aikalailla paketissa minun pari viime päivääni. Mitäs teidän lomille kuuluu?