Joten mitäpä muuta voin sanoa kuin että HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ BEATLEMANIA!! HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ LOVE ME DO!!!
Tismalleen viisikymmentä vuotta sitten levykauppoihin siis ilmestyi tuo meidän kaikkien nykyään niin hyvin tuntema Beatlesin ensisinkku, Love Me Do/P.S.I Love You. Tästä lähti musiikin vallankumous- taivaan kiitos se alkoi. Mitähän tämä maailma olisi ilman Beatlesia? Millaista musiikki olisi? Olisiko olemassa Led Zeppelinin, Pink Floydin ja Queenin kaltaisia jättiläisiä?
Minä en tiedä muusta maailmasta tarpeeksi kirjoittaakseni sen puolesta, joten kerron vain omasta elämästäni. Mitä minun elämässäni ei olisi? Aamuisin en heräisi Across The Universen sointiin. Seinälläni ei olisi neljää suurta Beatles-julistetta, eikä myöskään pienempiä. Huoneestani puuttuisi myös suuret The Beatles Anthology-, George Harrison Living In The Material World- ja The Treasures of The Beatles-kirjat, samoin John Lennonin ja Paul McCartneyn elämänkerrat. Hyllylläni ei olisi kehyksissä George Harrisonin viimeisiä sanoja "Love One Other". Levyhyllyni olisi tyhjä. Basson paikka ammottaisi tyhjyyttään. En vetäisi päälleni Beatles-paitaa. Enkä linja-autossa kuuntelisi Beatlesia, tuskin edes Queeniä, sillä sitäkään bändiä ei välttämättä olisi olemassa. Koulussa söisin samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Soittaisin pianoa, mutta varmaan vain Chopinia, ei haisuakaan rockista.
Kuullostaapa TYLSÄLTÄ. Mutta onneksi se ei ole totta, vaan vain pieniä mustia symboleja blogissani- niin, blogissani joka taitaa olla oma Beatles-pyhäkköni. Olisi absurdia väittää, että The Beatles oli kupla- en usko että kuplat voisivat vaikuttaa näin paljon ihmismieleen.
Mutta eiköhän tässä jo tullut oleellinen: 50 vuotta sitten, taivaan kiitos, Fab Four julkaisi ensisinglensä, josta oli alkava ilmiö, joka jatkuu yhä. Hyvää Love Me Do-päivää, nautitaan nyt parista, niin uskomattoman tärkeästä biisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Keep Blogger tidy- hate only when necessary!