Love is real (Post for Lennon)

Hassua, mutta aloitin tämän päivän vieton jo eilen aamulla linja-autossa. Pitkästä, pitkästä aikaa satuin kuuntelemaan kappaleen nimeltä Love, ja voi taivas miten vaikea niitä kyyneliä olikaan pidätellä.
Arvaattekin varmaan jo päivämäärästä päivän aiheen. 9.10. Hyvää syntymäpäivää, rakkain John.

  Kuten sanoin, on kulunut pitkä aika siitä, kun viimeksi kuuntelin John Lennonin sooloajan musiikkia. Olen ajautunut siitä kauas, sukeltanut Queenin ja Pink Floydin syövereihin unohtaen vanhan inspiraationi kokonaan- kunnes pari viikkoa sitten kuvaamataidon tunneilla piti alkaa tekemään työtä nimeltä Valta ja vaikuttaminen-ja minä valitsin ihmisen, joka minuun on eniten vaikuttanut. John Lennonin.
  Sitten sattumalta viikonloppuna siivotessani kuuntelin Queenin levyä Hot Space- tuolta levyltä löytyy Freddie Mercuryn kunnianosoitus Johnille (Life is Real (Song for Lennon)). Kuuntelin sitä, ja se pyöri mieleni taka-alalla kauan. Kappalehhan on aika Johnin tyylinen, se täytyy myöntää. Ajattelin, että miten suuri kunnioitus täytyy takana olla, jotta ihminen pystyy tekemään noin suuren kunnianosoituksen toista kohtaan.
  Ajatus jäi päähäni. Kunnioitus.
Tänä aamuna näppäilin kännykkäni musiikkisoittimesta sen vanhan ja rakkaan John Lennon/Plastic Ono Band-levyn, ja kuuntelin nimenomaan tuon sydäntäsärkevän kauniin kappaleen nimeltä Love, Rakkaus.
  Tajusin, että koko Johnin "hylkääminen" joksikin aikaa oli suuri virhe- miten paljon tuo albumi herätti ajatuksia ja tunteita, miten sain siitä voimaa koko päiväksi. Musiikin voima on kummallista. Vain se rentoutunut ja onnellinen olo, joka kappaleesta minulle tuli, sai minut olemaan paremmalla tuulellakoko päivän: nauramaan ärsyttävän ihmisen vitsille, antamaan anteeksi minua loukanneelle, hymyilemään vastaantulijoille.
  Se juuri minut saa Johnia ihailemaan: yksi ihminen, yksi ainoa, aivan tavallinen ihminen, on vaikuttanut uskomattoman monien elämään ja antanut niin monelle voimaa jatkaa eteenpäin- kyllä, kliseeltähän se ehkä kuullostaa, mutta se on oikeasti totta.
  Kiitos Johnin, arvostan elämää aivan uudella tavalla kuin ennen häneen tutustumistaan. Osaan arvostaa sitä, että minulla on vielä tulevaisuus edessä, tulevaisuus, josta voi tulla mitä tahansa. Kuka tietää, ehkä jonain päivänä saatte olla ylpeitä siitä, että olitte blogini lukijoita ennen kuin kukaan tiesi minusta mitään ja ystäväni myyvät huutokaupassa kalliilla minulta heille jääneitä hiuspinnejä- tai sitten ei, ehkä hautaudun jonnekkin toimiston syövereihin loppuelämäkseni ja end of story. Koskaan ei voi tietää. Mutta kiitos Johnin, jaksan haaveilla paremmasta ja unelmoida, vaikkeivat unelmat toteutuisikaan.
  Minä saatan olla Queenie. Saatan pitää Pink Floydistä. Saatan ihailla Paul McCartneytä enemmän kuin terveys sallii. Mutta silti, aina loppujen lopuksi, se ihminen, jota katson enemmän yläviistoon kuin ketään muuta, on John Lennon. John on aina minulle inspiraatio, esikuva, roolimalli ja lohduttaja.
Hyvää syntymäpäivää John, kaikista Johneista se tärkein. Kiitos, kiitos, kiitos.
Loppuun vielä yksi oma suosikkini Johnin täydellisten laulujen kokoelmasta (ja ei, en ole niin mainstream että linkkaisin jälleen kerran Imaginen)
Tästä jo puhuinkin. Harvoin kuulee kappaletta, joka vastaisi näin täydellisesti nimeään: yksinkertaisesti, Love.