Beautiful lil cutie pie

Ensivaikutelma- tuo kirottu kymmensekuntinen, joka saattaa leimata ihmisen ikuisiksi ajoiksi. Harvoin pääsee eroon taustalla olevasta ensiarviosta- joka saattaa olla aivan väärä. Koska minua hieman pitkästyttää, kerron pienen tarinan, kun oma arvioni petti. Skippaa ihmeessä jos et jaksa lukea sepustuksiani tämän maailman ihmeestä nimeltä ROGER TAYLOR.

  Alkuaikoina- siis Queenhulluuteni alkuaikoina- minulla ei ollut mitään käsitystä, minkä näköisiä nämä kaverit oikeasti olivat. Olin kuunnellut vain kappaleita, en niinkään kiinnittänyt huomiota kuviin ja sen sellaiseen- pääasia oli musiikki, ja vain musiikki (en sano, ettei niin olisi vieläkin, siihen vain liittyy nykyään tietynlaista... pakkomielteisyyttä myös itse muusikoita kohtaan).

  Ensimmäinen ostamani Queen-albumi joka ei ollu kokoelma, oli The Game, jolta löytyy kappale nimeltä Rock It (Prime Jive). Laulaja ei selvästikkään ollut sama kuin useimmissa kappaleissa- tämä laulaja oli hieman käheä-ääninen, jotain todella rockia- ehkä hieman pelottava. Päähäni nousi mielikuva aika isohkosta miehestä, jolla on lyhyet hiukset ja tupakan ja viinan polttama ääni- tiedäthän, sellainen karhea ja matala. En edes oikeastaan halunnut tietää minkälainen kaveri tämä "Roger Taylor" oli (tarkistin laulajan kännykkäni musiikkikirjastosta- sieltä löytyy tiedot kappaleen tekijästä). Tavallaan pidin kappaleesta, mutta jotenkin minusta tuntui etten millään voisi pitää sen laulajasta- tuntui, että hän olisi viimeinen ihminen joka voisi saavuttaa ihailuni ja lähestulkoon suoranaisen palvontani.
  No, miten lähelle arvioni päätyi?

  Monen mutkan kautta, eräänä tylsänä perjantai-iltana surffalin Youtubessa. Jostakin syystä harhauduin katselemaan Queen-videoita- ensimmäisen kerran elämässäni. Silmiini osui video nimeltä ITN Supersonic Saturday Scene, ja klikkasin sen auki.
  En tiedä, osaatteko kuvitella reaktiotani, kun rakentamani mielikuva Roger Taylorista romuttui silmänräpäyksessä- valtavan, syvänsinisen silmän räpäyksessä. Videolla puhui pehmeällä äänellä pieni, vaalea ja pitkähiuksinen, kirkassilmäinen mies. Lesley-Ann Jonesin kuvaus Rogista kirjassa Freddie Mercury- The Definitive Biography summaa aika hyvin yleisen mielipiteen tästä villiluontoisesta rumpalista: "With his baby-blond hair and deep blue eyes, Roger Meddows Taylor was almost too beautiful to be male".
  Hämmentävää, todella hämmentävää.
  Selvä, tulipahan tämäkin todettua: minua ei kannata päästää pääsiäisen ylimakean suklaan mussutuksen jälkeen bloggaamaan- tulos ei ole millään lailla maailmaa mullistava eikä varmaan edes kovin kiinnostava. No,  pahus soikoon, minunhan tämä blogi on, joten antaa mennä. Hauskaa pääsiäistä vielä kaikille!