PETETTY.

Minut on petetty. Petetty pahemman kerran.
  Noin kolme vuotta sitten astuin ensimmäisen kerran sisään erääseen läheisessä suuremmanpuoleisessa kaupungissa sijaitsevaan vaateliikkeeseen nimeltä X-Globe. Ihastuin paikkaan, sillä katso! Sieltä sai LEVEÄLAHKEISIA farkkuja! Monet kerrat sen jälkeen olen astunut samaiseen liikkeeseen, ja aina löytänyt etsimäni. Monet farkut, villapaitoja, kolme takkia... Vaikka farkkujeni lahkeet ovat nyt hieman kaventuneet, olen silti ollut ilahtunut siitä, että tämä vaateliike ymmärtää käsitteen "suora lahje".
  Pari päivää sitten huomasin kauhukseni, että rakkaat farkkuni olivat hajoamispisteessä. Rakastan noita farkkuja- ne ovat mukavan käytössä kulunutta, silti lujaa farkkukangasta, ja istuivat varsin mukavasti. Hetken surettuani (tai siis en surenut farkkuja, vaan sitä faktaa että joutuisin kiertelemään vaatekauppoja- herramunjee miten inhoan shoppailua!) kokosin itseni, ja tänään marssin luottavaisena tuohon vaateliikkeeseen, varmana, että löytäisin jälleen mieleiseni farkut.
  Koot: W28, L32. W27, L34. W28, L34 etc. etc. Slim fit, slim fit, slim fit...
Tätä jatkui ja jatkui, kunnes olin käynyt läpi jokaisen farkkupinon jonka liikkeestä löysin. Lopulta seisoin typertyneenä sovituskopissa, yrittäen kiskoa kirotun tiukkoja denimhousuja jalkaani ja kiroten kaikki maailman vaatesuunnittelijat hevon kuuseen.
  Mistä lähtien suomalaiset naiset ovat olleet järjestään 173 senttisiä ja 52 kiloisia? Ja vielä niin itsetuhoisia, että vetävät nuo hirviömäiset kapistuksen jalkaansa ja sitten vielä väittävät pystyvänsä toimimaan normaalisti- äly hoi, verenkiertohan tuossa pysähtyy!
  Minulla ei sinänsä ole yhtään mitään pillifarkkuja vastaan- niin kauan, kuin ne pysyvät kaukana vaatekaapistani. Sillä henkilökohtaisesti en tiedä mitään niin kamalaa, kuin jalkoja nuolevan tiukat, ahdistavat farkut. Kyllä, farkkujen kuuluu olla napakat, mutta rajansa kaikella...
  Minusta on niin järkyttävän kuvottavaa kuinka yhä vähemmän ja vähemmän löytää tavallisia suoralahkeisia farkkuja. Pillifarkut eivät ole käytännölliset. Pillifarkut eivät lämmitä Suomen talvessa (nimimerk. kokemustakin on). Pillifarkut eivät nyt vain mielestäni ole mikään järjen huipentuma..
  On hieman sangen ärsyttävää seurata, kuinka vaateteollisuus yrittää ajaa nuoria yhä enenemissä määrin tiettyyn muottiin, ja sitten ihmetellään, miksi nuoret ovat niin epävarmoja kehostaan. Haloo, jos kaupan vaatevalikoima on noin rajallinen ja suosii vain langanlaihoja ja pitkiä marginaaliin kuuluvia yksilöitä, voi herätä harhaluulo että keskiverto 16-vuotias on reilusti alipainoinen. Ja sitten moititaan nuoria siitä, että tuijotetaan liikaa peiliin ja kiinnitetään huomiota painoon- no, missähän se vika on?
 Voi luoja tätä vaateteollisuutta. No, ilokseni voin kertoa, että loppujen lopuksi marssin Prismaan ja löysin sieltä ihanasti istuvat Lee Cooperit, tosin harmillisella polyesterprosentilla (sanokaa niuhottamiseksi, mutta minun mielestäni farkkujen kuuluu olla napakkaa FARKKUkangasta eikä mitään synteettistä mössöä) mutta menköhöt- ainakin sain farkut, ja vielä sellaiset, jotka pääsevät läpi vaatekaappini tiukasta seulasta.
  Mutta milloinhan tulee päivä, kun hajotan viimeiset suoralahkeiset ystäväni, enkä enää löydä vastaavia? Hmh, pitää varmaan siirtyä samettihousuihin-ai niin mutta unohdin, tottahan toki nekin myydään nykyään tiukkana pillimallina!
  Löydänköhän vielä joskus unelmieni farkut- tummansiniset, napakat mutta silti mukavat ja minua ymmärtävät? Onko teillä mielipiteitä tästä muottiinpakottamisen hirmuvallasta? Epäonnistuneita vaatteenetsintäkierroksia tai mitään muuta? Kerro ihmeessä!