Their Majesty-Queen!

Minne helmikuu meni? Vastahan oli ystävänpäivä- minne tämä aika ryntäilee? Huh. Tiedättekö muuten mikä päivä tänään on? 1.3.- epävirallinen juhlapäivä, jolloin kaikki tämän blogin lukijat voisivat kohottaa ainakin vesilasin sen tosiseikan kunniaksi, että 42 vuotta sitten muotoutui lopullisesti yksi populaarimusiikin vaikutusvaltaisimmista ja kummallisimmista kokoonpanoista- no, kyllä te tämän arvaatte. Heidän majesteettinsa Queen!

Fakta jota et ehkä tiennyt: tämä kuva on Queenin Suomen vierailulta
vuodelta 1974.

Queen. Mitä teille sanoo sana "Queen"? Minulle se on heittäytymistä- vapautta, huumoria ja uskaltamista. Olisiko ilman näitä ominaisuuksia tästä bändistä tullut näin hulppeaa? Ilman puhdasta hulluutta ja riskinottoa- voiko ilman niitä pärjätä, jos todella haluaa saavuttaa jotain? En usko. Queen uskalsi. Queen heittäytyi- rikkoi vanhat käsitykset hittibiisin pituudesta ja lavakarismasta. 

Ja tämä on se nimenomainen syy, miksi kunnioitan näitä miehiä niin paljon. Ei se ole pelkkää lyriikan ja soitannan palvontaa- sitäkin, mutta se henki, tiedättekö, se henki, että "kokeile. Ehkä se menee persuuksilleen, mutta ainakin yritit", on se, mikä sai minut ostamaan ensimmäisen Queen-levyni- melko tarkalleen vuosi sitten! 

Mutta ei pidä väheksyä sitä tosiseikkaa, että Queenin jäsenet ovat ehdottomasti taitavimpia muusikoita, mitä maa on päällään kantanut. Ja minusta on suuri vääryys, että muut kolme jäävät niin karusti Freddie Mercuryn varjoon. Tätä on turha kieltää: minulla on Queen kalenteri, ja noin puolet kuvista ovat Freddien yksittäiskuvia ja puolet yhteiskuvia- mutta muista jäsenistä yksittäiskuvia on turha kaivata.

Kun kuitenkin muistetaan se, että Brian May rakensi itse oman kitaransa, jotta saisi siitä juuri oikean soundin, ja todellakin rakensi sen oman soundinsa. Kun kuitenkin muistetaan, että Roger Taylor, tuo pieni, kaunis ja vaalea mies, jota ei ehkä kovaksi rock-hemmoksi luokittelisi, vetäisee valtavan rumpusoolon ja falseton päälle. Kun muistetaan, että John Deacon, hiljainen ja ujo kaveri, hallitsee soittimensa paremmin kuin kymmenen huippuluokan kitaristia yhteensä, ja joka loi pari Queenin suurinta hittiä.

Ja legenda jatkuu yhä. Ylihuomenna pääsen itse nauttimaan Queenin musiikkiin perustuvasta musikaalista. Queenin Greatest Hits II on yhä Suomen kaikkien aikojen myydyimpien ulkomaalaisten albumien ykkönen. Queenistä tehdään leffaa, Freddiestä kertova dokkari ilmestyi hieman alle puoli vuotta sitten, ja tänä vuonna suunnitellaan myös Queenin vuoden -74 Rainbow Theaterin konsertin julkaisemista DVD:llä. 

Eivätkö nämä osoita, että Queen ei ollut mikään pikkujuttu? Todellakin osoittavat.

Lopuksi, saatte vaipua nauttimaan parista live-esiintymisestä. Oma lempparini Queenin konserteista on Rock Montreal vuodelta -81 sen hulppean laadun vuoksi, joten saatte siitä kaksi makupalaa ja lisäksi pikkusilmäys Live At The Rainbowista. Ei, en linkkaa Live Aidin esiintymistä, koska se olisi extravaganzablogilleni aivan liian mainstream! Bon appétit!