Rock á la carte: Something harder's coming up...

Edellinen rock á la carte oli herkullisen suoraviivaista rockia tarjoillut Sheer Heart Attack. Tämän päivän menu on eräänlainen tapastarjoilu samaa jyräävää jytää, kummallista fantasiamaailmaa, herkistelyä ja uskonnollisuutta. Hyvää iltaa, nauttikaa illan rock á la cartesta: tässä menu:
Queen- Queen (1973)
1. Keep Yourself Alive
2. Doing All Right
3. Great King Rat
4. My Fairy King
5. Liar
6. The Night Comes Down
7. Modern Times Rock and Roll
8. Son and Daughter
9. Jesus
10. Seven Seas of Rhye...

1. Keep Yourself Alive (Brian May)
Menu avautuu mukavan vauhdikkaalla rohkaisukipaleella. Pidä ittes hengissä, älä anna muiden potkia päähän. Loistava keitos maestro Maylta, maustettuna varsin mukavilla kitrariffeillä ja aidolla 70-luvun hengellä.

2. Doing All Right (Brian May)
Kiitos menun toisen vaihtoehdon, herään joka päivä hymyillen ja hieman optimistisempana. Yesterday, my life was in ruin/ Now today I know what I'm doing/ Gotta feeling/ I should be doing all right on ensimmäinen lause, minkä kuulen jokainen aamu kello 5:50. Parempaa hyvänmielennostatusbiisiä saa etsiä. Ah, Freddien ääni on jumalaista kuunneltavaa. Suosittelen.

3. Great King Rat (Freddie Mercury)
"Hieman" kummallinen hardrock keitos jonka tarkoitus jää hieman pimentoon, mutta joka ei parin kuuntelukerran jälkeen jätä millään rauhaan. Tämä on kappale, josta sinun ei tarvitse muodostaa mielipidettä- pidät siitä, ennemmin tai myöhemmin.

4. My Fairy King (Freddie Mercury)
Ken tietää, mistä tämänkin on tarkoitus kertoa? Eipä sillä ole väliäkään, tässä on kaikki mikä minua koukuttaa: yli-inhimillisen korkeita falsettoja, pianonsoittoa, järjettömyyttä... en minä muuta kappaleelta pyydä. Tämä on taidetta, rakkaat ystäväiseni. Tätä en suosittele tosikoille- järjettömyys on melkein ylitsepursuavaa.
[Tarinan mukaan "mother Mercury" joka tässä mainitaan, on Freddie itse. Älkää edes kysykö tarkempia tietoja]

5. Liar (Freddie Mercury)
Kappale, joka nappaa mukaansa heti. Heimorytmit, kättentaputukset ja sitten suoraan puhtaaseen taidokkuuteen. Tämän menun kirjoittaminen on hidasta: lumoudun vähän väliä. Suoraan sanottuna suosittelen tätä kappaletta kaikille, jotka arvostavat taidokasta sävellystyötä ja, kuten aina Queenistä puhuttaessa, hienoista hulluutta.


6. The Night Comes Down (Brian May)
Suosikkini tämän illan rock á la cartesta: huomaa ihmeessä (mahdollinen) viittaus Beatlesiin! Lucy was high, and so was I. Pidän tässä kappaleessa ihan kaikesta (hei, muistuttaako alun kitarasoolo ketään muuta Gary Mooren Still Got The Bluesista?). Varsinkin kertosäkeen harmoniat vetävät ihon kananlihalle. Myös sanat ovat hienot: Once I could laugh with everyne/ once I could see the good in me. Ah.

7. Modern Times Rock and Roll (Roger Taylor)
Ja kuten tämän numeron maestrosta jo päättelettekin, nyt heittäydytään VILLIKSI. Kunnon tykitystä á la Roger Taylor. Tarvitseeko mitään muuta sanoa? Kova pala purtavaksi- mutta loistava, kerta kaikkiaan.

8. Son And Daughter (Brian May)
Hmm. Menun vaihtoehdoista ainut, josta en oikeastaan pidä- ehkä tämä on liian hyvä minulle. Ei vain sykähdytä. Mutta raskaaseen makuun- mahtava. Voin suositella, vaikka en itse pidä. Makuni vain ei ole tältä osin tarpeeksi kehittynyt.

9. Jesus (Freddie Mercury)
No, mitäs pidätte uskonnillisesta purtavasta? Tämän vahvuuksia ovat selkeästi harmoniat- nuo kristallinkirkkaat, puhtaat ja sointuvat harmoniat. Hienoa kappale. En tiedä mitä sanoisin, mutta hieno kappale silti.

10. Seven Seas of Rhye... (Freddie Mercury)
Lupaus tulevasta: jälkiruokalistalta löytyy hienon idean sisältävä instrumentaali. Seuraavalla, Queen II:llähän oli samainen kappale, tosin sanoituksin varustettuan. Alkuperäinen idea olisi ollut, että tuo kappale olisi avannut seuraavan albumin, mutta sitten niin ei käynytkään vaan kappale joutui häntäpäähän. Mutta hauska idea!

Mikä olisi kokonaisarvioni tämän illan rock á la cartesta? Kumarrus. Tämä on Queenin ensimmäinen julkaistu albumi- jos heti alussa taso on näin kovaa, ei voi olla edessä muuta kuin loistava tulevaisuus. Tämä ei maailmaa mullistanut, eikä Queenistä vielä pariin vuoteen tullut suuren suurta haloa, mutta kyllä tässä on jo paketissa kaikki, mitä loistokas bändi tarvitsee: mahtava kitaristi, lahjakas basisti, täydellinen rumpali ja, tottakai, timanttimainen laulaja.
  Minuun toimii ainakin. Mitä te pidätte kappaleista? Tiedän, että menu ei ole kovin täydellisesti selostettu mutta pahoittelen- olen kuolemanväsynyt ja menen nukkumaan heti, kun saan viimeisen pisteen napautettua. Joten, hyvää yötä, ja nauttikaa ihmeessä illan rock á la carte huomennakin- toimii varmasti vielä toisellakin kerralla!