KAHVIA, kiitos!

Olen taas vaahdonnut parissa viime postauksessa maailman epätäydellisyyksistä- mitäpä jos tällä kertaa itsekkäästi puhuisinkin vain itsestäni.
  Heräsin viime torstaina järkyttävään tosiasiaan: kaksi vuotta, ja lukio on ohi. Kaksi vuotta, jotka sujahtavat ohi liian äkkiä, ja edessä on taas muutos. Minne ihmeeseen tämä aika menee? Vasta äskenhän kompuroin yläasteen portaita ylös- nyt pitäisikin jo alkaa miettimään tulevaisuutta ja kaikkia niitä pelottavia valintoja.. minne kuulun, mitä haluan, mihin kykenen.
  Koeviikko kolkuttelee ovella. Huoneeni peittyy hitaasti mutta varmasti värikkäisiin Post It-lappuihin, joissa on mm. matikan kaavoja, psykologian käsitteitä ja ruotsin verbejä. Tietkoneeni taustakuvakin muuttui hieman motivoivampaan kuvaan:

  Mutta taivaan kiitos, pari hassua viikkoa ja sitten on hiihtoloma. Onko teillä mitään suunnitelmia? Minulla on, ja tekisi mieli huutaa onnesta koska odotan hiihtolomaa niin innolla- 3.3. WE WILL ROCK YOU-musikaali! Kyllä! Onko kukaan muu menossa katsomaan tätä loistavaa spektaakkelia? Tai onko aikaisempia kokemuksia?
  Tästä oli tarkoitus tulla erittäin vitsikäs ja humoristinen postaus mutta naah, ilmeisesti päätin olla taas oma itseni ja kirjoittaa pienen, tylsän sepustuksen välillä liiankin hektisestä elämästäni. Taidan sammuttaa tietokoneen ja käpertyä pitkästä aikaa sängynnurkkaan Harry Potterin seurassa- on se kummallista, miten loistavalta Harry Potterit tuntuvat yhä edelleenkin, vaikka olen lukenut koko sarjan lähemmäs kymmenen kertaa läpi. Hyvää yötä, huomenna tai lähipäivinä saatte luultavasti nauttia taas musiikin anneista- top kymppiini on noussut uusi biisi josta haluan kirjoittaa!
  Hyvää yötä, rakkaat lukijani. Voimia elämään ja onnea tulevaisuuteen!