Täydellisyys?

Hei vain! Minulla on jo pitkään hautunut mielessä tämä kirjoitus, ja nyt minulla on kerrankin läksyvapaa ilta, joten päätin toteuttaa suunnitelmani.
  Tiedättekö, mikä ahdistaa minua valtavasti? Se, että paras ystäväni kysyy minulta: "Olethan sinä syönyt kunnolla? Syö, sinun pitää muistaa syödä!" tai jos äitini murehtii: "Söitkö sinä tänään yhtään mitään? Etkö söisi jotain?".
  Syy ei ole ihmisissä. Minusta on aivan ihanaa, että ystäväni välittävät minusta niin paljon että pitävät huolta terveydestäni, ja on ihanaa, että äitini katsoo perääni vaikka olenkin jo 16 vuotias. Minua ahdistava asia on se, että heidän pitää kysyä tätä.
  Minulla ei ole syömishäiriötä. Minä en edes osaa laskea kaloreita, saatika että se kiinnostaisi minua. Olen oikeastaan hedonistinen syömisen suhteen- aivan sama, miten epäterveellistä se ruoka on, jos siitä tulee hyvä olo.
   Mutta minua ahdistaa se, että elämme yhteiskunnassa, jossa syömishäiriöt ovat niin yleisiä, että niitä epäillään heti, jos en muista syödä jonain päivänä.
  Minusta se on kuvottavaa. Kuvottavaa on se, että olen hieman kummallinen, koska minulla EI ole minkäänlaista vääristymää omakuvassani, koska PYSTYN katsomaan peilikuvaani hymyillen ja koska minulle EI tuota minkäänlaista huonoa omaatuntoa viettää iltaa telkkarin ja karkkipussin kanssa. Koska uskon olevani riittävän hyvä.
  Liian usein saa kuulla/lukea lauseita kuten: "Olenko liian lihava? Olenko tarpeeksi hyvännäköinen? Olenko jonkun mielestä epäonnistunut? Olenko tarpeeksi hyvä?"
  Tämä "tarpeeksi hyvä" on raastava lausahdus. Tarpeeksi hyvä... kenelle? Kenelle nuoren tytön pitäisi olla tarpeeksi hyvä? Suosituille ihmisille koulussa? Ystäville?  Pojille? Vanhemmille? Liikunnanopettajalle?
  Ei. Ei, ei ei. Ainut ihminen, jolle pitäisi olla riittävän hyvä, katsoo peilistä ahdistunein silmin (tai mistäs minä tiedän, ehkä se peilikuva on aivan tyytyväinen!). Kenellekään muulle ei voi olla vastuussa omasta itsestään kuin itselleen. Ja tämä on minusta se vääristymäkohta tässä yhteiskunnassa: on olemassa jokin suuri, jokin ylivoimainen voima, joka määrittelee sen, minkä näköisiä meidän pitäisi olla, miten meidän pitäisi käyttäytyä, miten puhua, miten pukeutua, mitä harrastaa, mistä pitää, mitä vihata...
  Olisi aika puhkaista kupla, ja minä yritän sitä parhaillani: Sitä "suurempaa voimaa" ei ole olemassa. Vaikka olisit laihempi, vaikka omistaisit muotivaatteet, vaikka olisit huipputrendikäs, se ei muuttaisi mitään. Hoikkuus ei takaa onnea. Hoikkuus on vain.. hoikkuutta. Ei mitään muuta. Se ei tee sinusta parempaa, suositumpaa tai onnellisempaa ihmistä. Vaikka laihdutat kymmenen kiloa, mitä saavutat sillä? Okei, saavutat pienemmän vaatekoon. Mutta mitä ihmeen väliä sillä on? Mitä saat siitä, että kokosi muuttuu M:stä XS:ään?
  Todellisuudessa et saavuta sillä mitään. Tärkeintä on se, mitä sinussa on sisällä. Tärkeää ei ole se, kihartuvatko hiuksesi täydellisesti- tärkeää on se, miten kohtelet muita ihmisiä, ja hyvin tärkeää on se, miten kohtelet itseäsi.
  Liian moni tyttö katsoo tänään itseään peilistä ja kurtistaa kulmiaan. Ei, leuassa on finni- voi ei, miten leveä lantioni on- takamukseni, se on aivan valtava! Tämä on surullista. Nämä tytöt käyttävät liikaa aikaa siihen, että murehtivat ns. "epätäydellisyyksiä" ulkonäössää, eivätkä huomaa sitä, miten tarttuva nauru heillä on, miten nokkelaa heidän huumorinsa on, miten fiksuja he oikeasti ovat.
  Täydellisyyttä ei ole. Kukaan ei ole täydellinen, koska täydellisyys on käsite, joka on niin henkilökohtainen asia. Naistenlehdet pursuavat vinkkejä: Täydellinen bilemeikki! Täydellinen rusketus! Kroppa täydelliseen rantakuntoon! Täydellinen iho!  Täydellinen elämä! Täydellinen sitä! Täydellinen tätä!
  Täydellistä sontaa.
  Täydellisyydeksi kuvitellaan jotain virheetöntä, jotain, mikä ei vain ole aitoa. Koska ilman "virheitäsi" et olisi täydellinen sinä.
  Seuraavan kerran, kun vilkaiset peiliin, hymyile sille, mitä näet. Tiedätkö, se tyyppi siellä peilissä tulee olemaan seurassasi koko elämäsi, halusit tai et. Eikö olisi rankkaa elää jonkun kanssa, josta et pidä? Niin, olisihan se. Joten mitäpä jos kokeilisit tykästyä siihen ihmiseen? Se on kuitenkin loppujen lopuksi sangen loistava tyyppi.
  Hauskaa jatkoa, sinä upea, upea ihminen.