Rock á la carte: Guaranteed to blow you mind- anytime!

Tämän kerran rock á la cartessa tarjoillaan edellistä (Queen II) suoraviivaisempaa ja selkeämpää rockia, kuitenkin maustettuna parilla puhtaalla outoudella- yksi suosikeistani. Olkaa niin hyvä, tässä illan menu:
Sheer Heart Attack-Queen (1974)
1. Brighton Rock

2. Killer Queen

3. Tenement Funster

4. Flick of the Wrist

5. Lily of the Valley

6. Now I'm Here

7. In the Lap of the Gods

8. Stone Cold Crazy

9. Dear Friends

10. Misfire

11. Bring Back That Leroy Brown

12. She Makes Me

13. In the Lap of the Gods... revisited

1.Brighton Rock (Brian May)

Loistavan menun yksi loistavimmista anneista on heti ensimmäisenä. En edes tiedä mistä tämän erinomaisuuksien luettelemisen aloitan: olisiko se laulajan upea kyky harppoa täysin kivuttomasti oktaavista toiseen, vai eeppinen kitarasoolo, vai kappaleen tarina, vai harmoniat, vai... nojaa, eiköhän tullut selväksi että menun ensimmäinen vaihtoehto on todellinen nautinto. 

2. Killer Queen (Freddie Mercury)

Mon Dieu, miten fiiniä. Menun hohtavin kruununjalokivi- tarina hieman kyseenalaista elämää viettävästä yläluokkaisesta mademoisellesta- kuten maestro Freddie sanoikin, "Se on sellainen knalli ja mustat sukkanauhat- kappale". Mutta miten tarttuva ja taidokas kappale se onkaan. Tykkään ja kympillä.

3. Tenement Funster (Roger Taylor)

Ylistystä hyville kitaroille, kulmakunnan tytöille ja vanhalle kunnon rockille. Yhtyeen hulivilin yksi ehkä parhaista tuotoksista. Jo ihan yksinkertaisesti se toista säkeistöä edeltävä pieni "mmh" on jotenkin lumoava. Tämä on yksi kaikkien aikojen lemppareistani. Harmi että se on jäänyt häpeällisen vähälle huomiolle.

4. Flick of the Wrist (Freddie Mercury)

Huh. Kovempaan makuun mitä oivallisin. "Work my fingers/ to my bones/ I scream with pain/ I still make no impression". Tämä oli yksi niistä kappaleista, jotka minut Sheer Heart Attackiin koukuttivat. Syvät rumpufillit- ja niitä on paljon!- valittavan ja repivän suloinen kitara, tummasävyinen basso ja kristallinkirkkaat vokalistiosuudet. Ihana. Ah.

5. Lily of the Valley (Freddie Mercury)
Siisti punos edellisen menun kappaleeseen Seven Seas of Rhye. "Messenger of seven seas has flown/to tell the king of Rhye he's lost his thorn/".Mukavan herkkä välipala.

6. Now I'm Here (Brian May)
Suositus: nautitaan kuulokkeilla. Alku on aika... jännä kokemus, kun laulu kaikuu ympäri pään. Loistava, ihana jne. Hieman epäperinteikkäämpi rakkauslaulu, jonka kivat sanat löytää täältä.

7. In the Lap of the Gods (Freddie Mercury)
Tässä vaiheessa, ekalla kuuntelukerralla, varmaan yksi jos toinenkin nykäisee täysille säädetyt kuulokkeet pois sangen pikaisesti- Rogerin kiljunta on aika mahtavaa. Itse asiassa menun sisäkansissa lukeekin: Roger Taylor: kiljunta. Varsin mahtipontinen ja mainio kappale. Mutta kyllä se kiljunta on tässä se hot spot. Minun mielestäni.

8. Stone Cold Crazy (John Deacon, Brian May, Freddie Mercury, Roger Taylor)
Viuuh! Trash metalin esiastetta- jaiks mikä tempo! Huh huh. Vauhdikkaaseen makuun. Kunnon sekametelisoppaa- mutta järkyttävän viihdyttävää sellaista. Juontaa juurensa 60-luvun loppuun: tämän biisin maestro Freddie Mercury kirjoitti jo aikaisemman bändinsä Wreckagen aikoihin.

9. Dear Friends (Brian May)
Ei suolainen vaan suloinen välipala Brian Maylta. "Go to sleep and dream again/soon your hopes will rise and then/from all this gloom/life can start anew/and there'll be no crying soon" on lause, joka löytyy sänkyni yläpuolelle kiinnitetystä paperilappusesta. Tykkään, vaikka lyhyeksihän tämä nautinto jää.

10. Misfire (John Deacon)
Deakyn debyyttibiisi. Alkusuutuntuma on purkkapop, mutta kun kuuntelee sanat, eivät ne enää niin herttaiset olekaan. "Your gun is loaded/and pointing my way/ there's only one bullet/ so don't delay/ got to time it right/ fire me through the night". Mistähän herttainen basisti on näin synkän inspiksen saanut?

11.  Bring Back That Leroy Brown (Freddie Mercury)
Vaudevilleä parhaimmillaan! Nojaa. Tämä on ehkä vähiten lempparini näistä kappaleista- aluksi pidin siitä kovasti, mutta nyt maku on hieman väljähtynyt. Hauskahan se silti on. Pitää menussa hieman kevyempääkin purtavaa olla, vai mitä?

12. She Makes Me (Stormtrooper in Stilettos) (Brian May)
Huh. Brianin tarjoilema ja ihanasti laulama, hypnoottinen ja lumoava, mukavan kaoottisen lopetuksen sisältävä loppuhuipennukseen nousu. Mukaan heitetty hyppysellinen täydellistä harmonialaulua ja mainiot sanat. Bravo. Magnificent.

13. In the Lap of the Gods...revisited (Freddie Mercury)
Mukavaa maailmanlopuntunnelmaa ja mahtava loppuhuipennus. Ja jälleen kerran, kun sanoituksellisesti hyvin rikkaasta yhtyeestä puhutaan, sanat ovat jotain loistavaa. "It's so easy/but I can't do it/ So risky/but I gotta chance it/ So funny/there's nothing to laugh about/ My money/ that's all you want to talk about". Aah. Lopun vihoviimeinen huippu jää sopivasti kaikumaan ja jättää pääkopan hieman tyhjään tilaan, jonka voi täyttää vain.. no, koko menun uudelleen kuuntelu!

Kokonaisuudessaan mitä miellyttävin sekoitus hysteeriaa, huumoria ja puhdasta nerokkuutta. Huumoria löytyy muuten paitsi kappaleista, niin myös kansilehtisestä: Freddie Mercuryn kohalla lukee "vocal extravaganzas (vokalistisia fantasioita); Brian Mayn ansioihin on lisätty "genuine George Formby ukulele-banjo"  (todellinen George Formby-ukulele-banjo) ja sitten tietysti se vakiovitsi, "ei syntetisaattoreita".
Tämä menu on päässyt myös kirjaan 1001 Albums You Must Hear Before You Die, ja olen kyllä ihan samaa mieltä. Ja kuten tuo musiikkilehtien aatelinen, Rolling Stone, kirjoittikin, "If it's hard to love, it's hard not to admire: This band is skilled, after all, and it dares" (Vapaa käännös: "Jos sitä onkin vaikea rakastaa, sitä on vaikea olla ihailematta: joka tapaukessa tällä yhtyeellä on kykyjä, ja se uskaltaa"). Amen.