lauantai 29. joulukuuta 2012

I'm wearing my heart like a crown

Queenie iskee- skipatkaa jos ette jaksa hullua fanityttöilyä.
 Sain isältäni joululahjaksi erään DVDn, jota olen himoinnut jo kauan. Joka sai nauramaan, itkemään, ja kuten arvasinkin, inspiroitumaan. Ja tottahan toki tämä DVD oli Freddie Mercurystä kertova dokumentti The Great Pretender.
 Sain juuri viimeiset kyyneleet pyyhittyä poskiltani. En vielä tiedä, pidinkö dokumentista. Pitää varmaan katsoa se uudemman kerran jonain toisena päivänä. Juonta ei oikein meinannut hahmottaa.
  Mutta se on sanottava, että tämä dokkari toi loistavaakin loistavammin esiin Freddien kaksijakoisen persoonan- siis aivan täydellisesti. Sen itsekeskeisen showmanin, ja sitten sen sympaattisen kissafanaatikon. Ihan oikeasti tuntui, kuin olisin jutellut ystäväni kanssa yön pimeinä tunteina- kuin olisin oppinut tuntemaan Farrokh Bulsaran hitusen paremmin.
  Myönnän rehellisesti: Queenin jäsenistä Freddie ei ole suosikkini. Tai on, eräältä kantilta. Kuulun silti Rogerin faneihin, aina hieman enemmän. Ja Brianin twiitit parantavat päivän kuin päivän.
  Mutta jos kuviteltaisiin, että kävisin heidän kanssaan lukiota- he kaikki olisivat 16-vuotiaita idiootteja. Herranen aika, en varmasti pystyisi puhumaan Roger Taylorin kanssa nolaamatta itseäni. Olisin häneen takuuvarmasti umpipihkassa mutta en koskaan saisi mahdollisuutta kävellä hänen ohitseen kompastumatta.
  Brian May olisi se fiksu tyyppi, jonka kaveri haluaisin olla, ja jonka kanssa ehkä juttelisinkin fysiikantunnin jälkeen, mutta ei sen kummempaa kontaktia. Hän olisi hurmaava ja ystävällinen tyyppi, jolla on jo omat kaverinsa ja that's it.
  John Deacon sen sijaan olisi se hiljainen kaveri, joka kulkisi omien hiljaisten kaveriensa kanssa- hän olisi niitä, joihin en vain saa otetta. Hän olisi samassa musiikinryhmässä, viestisimme sanattomasti soittaessamme jotain biisiä, mutta sanattomaksi se jäisi.
  Mutta Freddie, Queenin jäsenistä se, jonka kanssa (KUMMA KYLLÄ!) samaistun parhaiten, olisi se, jonka kanssa räkättäisin kahvitauolla. Sillä mikä minua Freddiessä eniten viehättää, ei ole ääni- vaikka upea sekin on- vaan se puhdas... nonsense, jota hän suorastaan säkenöi. Ja vaikka joku varmasti pitää häntä suurena teeskentelijänä ja itserakkaana paskiaisena, niin onko hän todella? Ei! Olenko minä? En! Kuinkahan monesti päästän suustani sellaisia lausahduksia kuten "Kultaseni, tiedän että todellisuudessa jumaloit minua" tai jotain vastaavaa (hei, syyttäkää puhtaasti Freddietä- hän se nämä fraasit opetti!), mutta en minä oikeasti pidä ketään ihmistä selviönä- ehen! Se on vain suojakuori- tietynlaisen kummallisen huumorin kuori. Enkä minä tarkoita ketään pilkata- en todellakaan! Ainut ihminen, josta näillä lauseilla teen pilaa, on tasan tarkkaan itseni.
  Miksi sitten? Tiedättekö, olen joskus ollut todella naiivi ja typerä ihminen, joten tottakai minua voitiin pilkata miten lystää. Ala-asteellahan toisten naurunalaiseksi tekeminen on huipputrendikästä. Mutta jos sen sijaan tekee aloitteen- itse tekee pilaa itsestään- se vie toiselta terän. Ei ole mitään pointtia pilkata jotain, jos se tekee sen jo itsekkin. Naurettavaksi tekemistä ei voi käyttää aseena ihmistä vastaan, joka käyttää sitä kilpenä.
  Hohhoi. Tästä saa tietysti kuvan, että olen nyyhky sankaritar, joka on luonut itselleen kuoren pahaa ja julmaa maailmaa vastaan. Ei. Se ei ole pointtini. Ei todellakaan. Se on vain varmuuskeino- vähän niinkuin auton turvatyynyt. Ei niitä välttämättä tarvitse, mutta ne ovat välttämättömät. Ja sitäpaitsi, hittolainen, minulla on hauskaa kun hämmennän ihmisiä heittelemällä lauseita kuten 'tervehdys, kullanmurut!' tai 'kuules, kultaseni,olen eri mieltä' sinne tänne. Surullista että hellittelynimet eivät muka kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Nojaa, ehkä en ole suomalainen.
  Ja kiitos Freddien ja Great Pretenderin kaltaisten dokumenttien uskallan olla tämä kummallinen itseni, suojakuorineni ja ilman.
 Tulipas taas kummallista tekstiä. Anteeksi. Alan nyt muokkaamaan blogin ulkoasua- kyllästyin totaalisesti entiseen. En usko että tästä tulee valmista ihan heti mutta nah, katsotaan nyt. Mutta täten julistan REMONTIN ALKANEEKSI.

2 kommenttia:

  1. Aivan huippu teksti taas! En tosiaan aiheesta tiedä hölkäsen pöläystä mutta nuo kuvaukset henkilöistä, jos kävisitte samaa lukiota, olivat mainioita :D
    Jatka samaan malliin, ja voih.... Ryhdistä mutkin tekemään jotain mun blogin ulkoasulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii kiitos näistä sanoista!! Ihanaa kun kommentoit näin aktiivisesti! :)

      Poista

Keep Blogger tidy- hate only when necessary!