Joskus vain tulee huomattua asioita, ja nyt huomasin, että olen laiminlyönyt tehtävääni totaalisesti. Luulin tosin tehneeni tämän jo aikapäiviä sitten- mutta tajusin että se on jäänyt. Ihme kyllä, en ole pakottanut teitä kestämään ylistystäni ja lähestulkoon palvontaani yhtä kaikkien aikojen upeinta biisiä kohtaan: tuota suurta, upeaa ja fantastista Bohemian Rhapsodyä. Rakas Belieber-ystäväni, antaisitko tälle yhtyeelle vielä yhden mahdollisuuden ja kuuntelisit sen upeimman biisin?
Rehellisesti, muistan aika tarkasti ensimmäisen kerran kun kuulin tämän upean ja tajuntaa järisyttävän kappaleen. Syy siihen johti juurensa parin kuukauden päähän, noin toukokuuhun 2011. Eräs nettituttuni kysyi, pidänkö Queenistä, johon vastasin että "öh, en". No, hänen Youtube kanavansa oli täynnä Queeniä, esimerkiksi taustakuvassa poseerasivat nämä neljä herraa. Tämä kummallinen bändin nimi, "Queen" jäi päähäni kummittelemaan. Tiesin heiltä muutaman kappaleen- niiden joukossa yllä olevan BoRhapin.
Oli syyskuinen ilta. Istuin kotona, muistaakseni yksin. Jostakin syystä päähäni ajautui taas tämä yhtye, ja ihan uteliaisuuttani kirjoitin Youtuben hakusarakkeeseen sanat "Bohemian Rhapsody" ja napsautin sen auki.
Se oli hyvin... mielenkiintoista. Kummallinen kuoro alkoi laulaa "Is this the real life? Is this just fantasy?". Istuin koko biisin ajan kuin naulittuna, en pystynyt tekemään mitään, ajattelemaan mitään tai edes näkemään mitään- istuin vain silmät kiinni, ja kuuntelin kuinka sulavasti kappale kulki eteenpäin, yhä uudelleen yllättäen ja tuoden uuden osion eteeni.
Ensimmäinen ajatus, mikä tästä kuuntelukokemuksesta tuli, oli "LISÄÄ!!". Rakastuin kertaheitolla kitarasooloon. Rakastuin taustalauluihin. Rakastuin siihen puhtaaseen hulluuteen, jota tämä mestariteos suorastaan säkenöi.
Olen kuullut Bohemian Rhapsodyn monta kertaa. Jostakin syystä minulle tulee eriskummallisen outo olo, kun seison täpötäydessä linja-autossa kello 7:15, kuunnellen tätä. En tiedä miksi. Ehkä se on se selkeä järjettömyys, se oma atmosfääri, joka tällä kappaleella on ja josta saan tuulahduksen sitä kuunnellessani. Tunne on sangen merkillinen- niin merkillinen, että pariin otteeseen olen tainnut alkaa nauramaan sille.
Mutta silti en vieläkään ole kuullut koko kappaletta. Onkohan se edes mahdollista? Sillä aina kun luulen jo tuntevani Bohemian Rhapsodyn, se heittää jotain uutta eteeni. Siinäpä sen taikuus varmaan piileekin- joka kerta, kun sen kuulee, se tuntuu tuoreelta ja uudelta. Itse asiassa, kun kirjoitan tätä ja kuuntelen kyseistä kappaletta, kylmänväreet kulkevat pitkin selkärankaani- Bohemian Rhapsody on edelleen lumoavan hypnoottinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Keep Blogger tidy- hate only when necessary!