Tomorrow never knows

Kaikki muut: 

Miten ihmeellistä! Pääsin juuri siihen kouluun, jonne halusin, joka vie minut lähemmäs unelma-ammattiani, josta olen haaveillut viimeiset kymmenen vuotta! Ah, tätä autuutta!

Minä:

Helloua ja terve taas! Aika kirjoitella hieman henkilökohtaisempaa tekstiä. Ihmiset, jotka tiedätte, mikä teistä tulee ''isona'', kertokaa, miten sen tietää? Oletteko te kokeneet jonkun valaistuksen, että tätä minun pitää tehdä? Olen ihan oikeasti kiinnostunut, kertokaa ihmeessä?
Itselläni nimittäin ei ole tasan tarkkaan mitään hajua. Mistä minä tiedän? Tottakai minulla on unelmia. Haluan olla toimittaja. Haluan olla kuuluisa muusikko. Haluan olla arvostettu psykiatri. Haluan olla joku tutkija lääketieteen alalla ja keksiä parannuskeinon vaikeaan sairauteen. Haluan olla vain tavallinen lääkäri. Haluan olla tähtitieteilijä.
Okei, nyt asia, jota harvoin sanon: minä olen kunnianhimoinen. Minä haluan olla todella hyvä jossain, jonkin alan ammattilainen, joku, jolta kysytään neuvoa.
Se on aina ollut ongelmani: olen niin pahuksen iso perfektionisti, etten kerta kaikkisesti pysty tyytymään keskinkertaiseen, haluan aina yltää ylemmäs. Joku sanoisi, että sehän on hyvä juttu, mutta ei se aina ole. Joskus ehkä olisin onnellisempi, jos vain tyytyisin siihen, mitä olen, enkä yrittäisi ylemmäs. Taivaan kiitos olen kuitenkin toisella kädellä ehkä maailman suurin optimisti: en pety, vaikka joku asia ei yltä täydellisyyteen: yritän vain sitten seuraavan kanssa kovemmin.
Mutta se iso kysymys: olisiko minusta muka siihen? Voisinko minä olla muka loistava psykiatri? Tai johtava lääkäri? Ainahan minä hoen ''usko itseesi'' mutta aina välillä uskokin pettää. Minähän olen vain tavallinen ihminen, miten minusta mitään voisi tulla? Entäs jos minun paikkani on siellä kaupan tiskin takana (kaikki kunnioitus kaupan myyjiin, ilman teitä tämä yhteiskunta horjuisi ja pahasti)? Riittääkö pelkkä halu olla suurta todella tekemään jotain suurta? Vai pitäisikö sitä olla luonnonlahjakkuus, jolle on syntyessä tullut lahja ymmärtää ihmismieltä tai jotain?
Mutta sitten taas: kuka tietää? Kaikki suuret ihmiset ovat olleet kerran tavallisia nuoria.Vaikka Freddie Mercury sanoikin jo nuorena ''Minusta ei tule rock-tähteä. Minusta tulee legenda'', tuskimpa kaikki ovat tienneet 15 vanhana kuuluvansa historiankirjoihin? Tiesikö Jane Austen? Tai Alber Einstein? Tuskin. Jonain päivänä. Odottakaahan vain.
Mutta eiköhän se taas ole tarpeeksi minusta vähäksi aikaa. Tämä kirjoitus syntyi Keep Yourself Aliven soidessa, ja eiköhän se ole ainakin tulevaisuudessa koeviikkojen syövereissä aika tärkeä homma: pitää itsensä hengissä.

Give me ev'rything I need
To feed my body and my soul

And I'll grow a little bigger
Maybe that can be my goal
I was told a million times
Of all the people in my way
How I had to keep on trying
And get better ev'ry day
But if I crossed a million rivers
And I rode a million miles
Then I'd still be where I started
Same as when I started

Keep yourself alive keep yourself alive
It'll take you all your time and a money
Honey you'll survive