Every morning brings a new day

Päivä 1: kuva jostain söpöstä

Päivä 2: kuva jostain kesäisestä

Päivä 3: kuva unelmien miehestäsi / naisestasi

Päivä 4: kuva jostain mitä haluaisit tehdä

Päivä 5: kuva jostain mistä pidät

Päivä 6: kuva unelmalomastasi

Päivä 7: kuva jostain herkullisesta

Päivä 8: kuva jostain rakkaasta asiastasi

Päivä 9: kuva henkilöstä jota ihailet

Päivä 10: kuva lempiharrastuksestasi
Ei oma kuva!

Pianonsoitto on minulle rakas ja pitkäaikainen harrastus- noin 7 vuoden ajalta. Jenkkisarjoissa-ja kirjoissa on outo tapa, että teini-iän kapinointiin kuuluu lähes aina pianotuntien lopettaminen. Minä itse sen sijaan en lopeta niitä ennen kuin pakon edessä. Ymmärrän kyllä, ettei pianonsoitto yksinkertaisesti ole kaikkien juttu, mutta tuntuu, että ainakin osalla on jäänyt jotain olennaista huomaamatta. 

Monet ajattelevat, että pianonsoitto on jäykkää, pikkutarkkaa ja kahlitsevaa hommaa. Että on niin ärsyttävää kun jokainen nuotti pitää ottaa niin tarkasti huomioon. Ja että se tarvitsee paljon aikaa.

Kyllä, pianonsoitto vaatii aikansa. Mitään lajia ei opi jos ei ole valmis käyttämään siihen aikaa. Mutta se harhaluulo, että piano kahlitsee, on väärä. Päinvastoin, pianonsoitto antaa tuhansia mahdollisuuksia! Kuinka pienillä tekniikan hiomisilla tai muuttamisilla voi vaikuttaa valtavasti kappaleen sävyyn.

 Onko se soittaminen pikkutarkkaa? On ja ei. Jos haluaa todella oppia soittamaan kappaleen hyvin, siinä täytyy olla tarkka ja keskittyä siihen. Mutta olisi valehtelua, jos väittäisin että itse teen näin joka ikinen kerta- tärkeintä on, että soittaminen on hauskaa. Tärkeintä ei ole, että onnistuu täydellisesti, tärkeintä on, että siitä saa jotain, että siitä nauttii. Esimerkiksi minä olen töpännyt enemmän tai vähemmän joka ikisessä konsertissa jossa olen ollut osallisena. Saako se minut pelkäämään? Ei! Koska minulle on tärkeintä päästä kokeilemaan kykyjäni, saada esiintymiskokemusta, ja seuraavalla kerralla yrittämään kovemmin.

Ja yksi elämäni ihanimmista päivistä on tämän vuoden ystävänpäiväkonsertti, joka järjestettiin seurakunnan ja kansalaisopiston yhteisvoimin. Soitin siellä Edward Griegin In The Hall Of The Mountain Kingin opettajani kanssa nelikätisesti- ja sekosin täydellisesti suunnilleen puolivälissä. Kukaan ei kuitenkaan huomannut sitä, ja sain jälkeenpäin kuulla niin paljon kehuja siitä, kuinka tyyneltä näytin ja miten hyvin oli soittanut.

Joten mitä väliä, vaikka epäonnistuu? Kaikki tekee virheitä, mutta jos oppii hymyilemään niille ja antamaan olla, eikä pakene heti epäonnen kohdatessa, sitä kasvaa valtavasti. Sanotaan, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa, ja tässähän se nähdään. 

Tämä on ehkä harvinaisen sekavaa tekstiä, mutta sillä tavallahan minä kirjoitan kaikista tärkeimmistä asiosta. 

Tähän loppuun vielä kumarrus upean soitonopettajani suuntaan: hän on opettanut minua viimeiset kaksi vuotta, ja keneltäkään en ole oppinut yhtä paljon. Hänen aikanaan olen oppinut suhtautumaan pianoon paljon intohimoisemmin ja ymmärtämään, miten paljon siltä voi saada jos uhraa tarpeeksi aikaa. Kiitos.

Päivä 11: kuva jostain mitä inhoat

Päivä 12: kuva kaveristasi / kavereistasi

Päivä 13: kuva hänestä kenet haluaisit nähdä

Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista

Päivä 15: kuva lempipaikastasi

Päivä 16: kuva joka saa sinut hymyilemään

Päivä 17: kuva lempijuomastasi

Päivä 18: kuva suosikkihymiöstäsi

Päivä 19: kuva puhelimestasi

Päivä 20: kuva onnellisesta muistosta

Päivä 21: kuva tuskallisesta muistosta

Päivä 22: kuva jostain mitä teet joka päivä

Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi

Päivä 24: kuva jostain mitä olet menettänyt

Päivä 25: kuva joka tekee sinut vihaiseksi

Päivä 26: kuva joka tekee sinut surulliseksi

Päivä 27: kuva siitä mitä haluat tehdä

Päivä 28: kuva suosikkisoittimestasi

Päivä 29: kuva siitä minne haluaisit mennä

Päivä 30: kuva itsestäsi