"Never wanted to be a boy next door, always thought I'd be something more"

Vuosi sitten tänä päivänä kirjoitin postauksen. Silloin aihe oli vielä hämärä enkä tiennyt juuri mitään kirjoittamastani asiasta ja sen takia se postaus taisi jäädä hieman ontoksi. No, en tiedä tämänkään kirjoituksen sisältörikkaudesta, mutta ainakin vuoden aikana olen tutustunut tähän kyseiseen aiheeseen paljon paremmin, ja samalla hullaantunut täysin.
  Eli äärimmäisen hyvää 64. syntymäpäivää, Rogereista upein eli Roger Meddows Taylor!
  Muistaakohan kukaan enää viime vuoden postausta? En silloin tosiaankaan tiennyt Rogerista juuri mitään, mutta silloin jo sydämeni olivat vieneet kaksi asiaa: upea ääni ja soittotaito. "-mainitaan se asia, mikä lopulta vei minulta sydämen: ääni. Se upea, tummansävyinen ja intensiivinen rockia uhkuva ääni. Se, joka iskee suoraan johonkin syvällä jokaisessa meissä asuvaan, johonkin alkukantaiseen. -- Mutta ei pidä unohtaa sitä syytä, miksi tämä mies on historiaan jäänyt: rumpalinahan hänet muistetaan. Se vimma, se täydellinen keskittyminen, joka paistaa Rogerin soitosta, on todella nautittavaa. On ihanaa nähdä ihmisen rakastavan työtään: tässäpä yksi näistä ihmisistä!" kirjoitin tasan vuosi sitten, ja eipä ole mielipide paljon muuttunu.
  Minusta tuntuu, että jokainen meistä rakentaa jonkinlaisen kuvan jokaisesta muusikosta tai muusta kuuluisuuden henkilöstä. Mehän emme voi tietää kaikkea, joten yritämme paikata aukkokohtia mielikuvituksellamme.

  Kerroin kerran äidilleni jotain Rogerista. Hänen kommenttinsa oli: "Lapsellinen". Onko mies lapsellinen, jos hän lukitsee itsensä kaappiin saadakseen kappaleensa Bohemian Rhapsodyn B-puoleksi? Onko mies lapsellinen, jos hän potkaisee kiukuspäissään seinää niin, että joutuu seurauksena sairaalahoitoon? Onko lapsellista heittää kiukkupuuskassa koko rumpusetti lavan poikki niin, että yhtyeen laulaja ehtii alta pois niukin naukin? Ja mitä sanotte siitä, että mies ärtyy musiikkilehteen niin pahasti että lähettää sen lukijapalstalle (alunperin lentokoneen oksennuspussiin rustatun) kirjeen, jossa kirjoittaa esimerkiksi että "Thank you, oh thank you, for the pseudopolitical slant and personal dishonesty that you continue to peddle in your outdated, opinionated, down-home rag". Ja entäs jos bändikaveri kertoo rumpalista että "You'd hear this clunk and it would be, "Oh, Roger's thrown another TV out of the window".
 

Pahus, äitihän oli oikeassa. Mutta onko lapsellisuus rikos? Onko paha asia, jos pystyy innostumaan uusista asioista, suhtautumaan intohimoisesti siihen mitä tekee ja uskoa omaan asiaansa? Kaikissa kirjoissa mitä Queenistä olen lukenut, Rogeria kuvataan äärimmäisen innokkaaksi, energiseksi ja eloisaksi ihmiseksi, joka ryntää asiasta toiseen eikä masennu vastoinkäymisistä.
  Loppujen lopuksi, elämiä on vain yksi, eikä sitä ole järkeä kuluttaa niuhottamiseen. Okei, asiat voi hoitaa järkevästi ja "aikuisesti", mutta pitäähän ihmisessä maustetta olla- ja joskus joihinkin ihmisiin sopii täydellisesti se ekstra-annos pippurisuutta- vai mitä sanotta? Mitäpä olisi Roger Taylor ilman Peter Panin kaltaista riehakkuutta? Sama asia kuin Brian May ilman kiharapehkoa!
   Mutta palataanpa miehen ammattiin eli musiikkiin. Blondi jää lähes 99 kertaa sadasta yhtyeen muiden lauluntekijöiden jalkoihin ja varjoon, ja se on sääli, koska jos vaivautuu etsimään niitä kappaleita joissa lukee tekijän kohdalla että ROGER TAYLOR niin sieltä löytää todellisia helmiä! Vai mitä sanotte loistavasta Tenement Funsterista? Tai vaikkapa ihanaakin ihanemmasta Drowsesta, josta tämän bloggauksen otsikkokin on peräisin? Entäs Modern Times Rock and Roll, Radio Gaga, I'm In Love With My Car, Sheer Heart Attack, Fight From The Inside, One Vision, Fun It, Coming Soon... ja lista jatkuu ja jatkuu. Ja sen lisäksi että sitä on paljon ja että se on hyvää, Rogerin sävellystyö on myös valtavan monipuolista. Tuonkin listan kappaleet vaihtelevat funk-dance-jostain rockballadiin ja heavyrockin kautta puhtaaseen poppiin.
  Eikä unohdeta muutenkaan Rogerin valtavaa roolia Queenissä. Mitä jos poistettaisiin Rogerin uskomattomat falsetot? Tai se varsinkin konserteista tuttu valtava taustalaulu? Ja mitäpä Queen olisi ilman Rogerin sielukasta rumpujensoittoa? Roger on todella valtava taustatekijä- harmaa eminenssi jos kuka! Juuri tämän takia Freddien palvonta on niin harmistuttavaa- kun siellä bändissä olisi muitakin mahtavia persoonia kuten esimerkiksi juurikin Roger!
  Joten eikös voitaisi nostaa hattua Rogerin persoonalle, uralle ja elämälle ja sille ihanalle faktalle, että tältä blondilta rumpalilta on uusi levy tuloillaan syksyllä! Tämä vuosi, jonka olen Queenin fani ollut, on ollut aivan mahtava, eikä vähiten sen takia että elämäni soundtrackille on ilmestynyt erään hieman käheä-äänisen,
sinisilmäisen rumpalin kappaleita ja elämänfilosofiaa.
  Onnea Roger!