Myöhässä mutta mielessä

Huomasitteko? 18. päivä kesäkuuta tuli ja meni, eikä tähän blogiin ilmestynyt minkäänlaista hehkutusta! Onko kuume ohi? Onko innostus loppunut? A love that should have lasted years?
  No, valitettavaa kyllä, ainoa syy ihkutuksen puutteeseen on liian hektinen aikataulu, joka eilen kuumeni entisestään kun kesätyöpäivän jälkeen juhlistimme rakkaan ystävän läksijäisiä, kun hänen vaihto-oppilasvuotensa on pian ohi. Eli valehtelematta en ehtinyt viettää paljoakaan aikaa tietokoneen ääressä.
  Se siitä. Se henkilö, jonka juhlistamista täällä olisi voinut olettaa, on tietystikkin se itsestään selvä herrasmies, joka on varmaan tämän blogin useimmiten käytetty tagi.
  Aivan, taas kerran. Paljon onnea, sir Paul McCartney!
  Hassua kyllä, tällä kertaa en tiedä mitä sanoisin. Mistä aloittaisin? Elämässä viimeisen vuoden aikana tapahtunut niin paljon ja siihen on tullut niin paljon enemmän sisältöä, että happi ei vain riitä suurisilmäisen basistin ylettömään hehkutukseen. On pitkä aika siitä, kun kaikki mitä pieneen päähäni mahtui oli Beatles! ja Paullll!
  Mutta huijaustahan olisi väittää, etteikö tällaisia hetkiä tulisi silloin tällöin. Saattaa olla pitkä aika, kun kuvittelen olevani fiksuuntunut ja aikuistunut ja muuta roskaa, mutta sitten satun kuulemaan jonkun Paulin sävellyksen ja taas vaivun ajattelemaan että hitsi, tämä jätkä on uskomaton. Se uskomattomuus iskee aivan valtavalla voimalla, ja kummallisinta on, miten tuoreina ja raikkaina Paulin biisit säilyvät vaikka niistä osaisi jo sanat ja rumpukompit ulkoa. Aina ne säväyttävät. Aina ne saavat jalan vipattamaan. Aina ne saavat yhtä onnellisiksi.
  Kerta toisensa jälkeen löydän "uuden" bändin, löydän taas uuden hahmon jolta saan aina jotain lisää elämääni, mutta loppujen lopuksi, yksikään ei ole rakentanut minua yhtä syvältä käsin kuin Paul McCartney. Yksi tuttuni sanoi kerran inhoavansa tähtien palvontaa- en tiedä ymmärsikö hän, mitä sen takana voi olla? Koska ainakin minun ihailuni ei johdu pelkästä ulkonäöstä tai taidosta soittaa tai laulaa tai kuuluisuudesta. Tottakai arvostan ennen kaikkea Paulin multilahjakkuutta ja puhdasta nerokkuutta, mutta ei se ole silti kaikki. Se asia, mikä saa minut yhä vain kuuntelemaan Band On The Runia tai Ramia, on se, miten kiitollinen olen noille albumeille ja miten paljon ne kuuluvat siihen, mitä minä nyt olen ja mitä haluan elämältäni. Olisinko tämä sama tyyppi, jos en olisi kuullut Here Todaytä? Olisiko elämäni yhtä rikasta, jos en olisi kokenut kaikkea sitä riemua, surua ja kaikkia niitä ahaa-elämyksiä, joita Maccan musiikki tulvii?
  Vastaushan on, että ei olisi. Me- kaikki me, enemmän tai vähemmän- olemme kiitollisuudenvelassa Paulille, koska kiitos hänen, musiikkimaailma on muokkautunut nykymuottiinsa. Ehkä vaikutus on monen mutkan takana, mutta silti taustalla.
  Paulille tuli eilen lasiin 71 vuotta- kunnioitettava ikä herralta, etten sanoisi! Eilen The Bloody Beetroots julkaisi uuden biisin, jossa mukana ovat Youth ja Paul McCartney. Mielipiteitä? Itselläni on ainakin totuttelemista enkä tiedä, nouseeko tämä veto kovin korkealle listallani, mutta kuunnelkaa ja sanokaa mitä tykkäätte! Vielä kerran, hyvää syntymäpäivää, Paul!