Ookkei. Taitaa olla pitkästä pitkästä aikaa aika omistautua täydelliselle fanityttöilylle (tiedättekö, englannin kielen upea verbi fangirling ei sitten käänny hienosti suomeksi, ei sitten millään!) ja henkilölle, joka on jäänyt häpeällisen syrjään vähäksi aikaa, vaikka taas on sellainen olo että jestas, missähän sitä olisi ilman tätä miestä?
Tämä mies on tietenkin luonnollisesti rakas, rakas John Lennon. Mies, joka sai maailman kuvittelemaan. Mitäs teille sanoo nimi John Lennon? Onko se joku kummallinen, historiaan vaipunut hörhö josta ei oikein tiedä yhtään mitään?
Enpä usko. Tiedättekö, minusta tuntuu, että vaikka ihminen ei tietäisi hölkäsen pöläystä Beatlesista, John Lennon on kuitenkin tuttu nimi. Itse asiassa, kun olin kahdeksannella luokalla ja historian tunnilla puhuttiin 60-luvun kulttuurista ja opettaja tietysti näytti kuvan Beatlesista (muisti muuten nimet väärin), ja yksi kaverini huudahti: "Mitä? Oliko John Lennonkin Beatle?". Joku ehkä olisi saattanut närkästyä tästä tietämättömästä kommentista, mutta itse tunsin lähinnä ylpeyden läikähdyksen. Johnny todella on henkilö, joka näkyi ja kuului- eipäs, kun näkyy ja kuuluu yhä!!
Vaikka jotkut moittivat Johnin myöhäisemmän uran kappaleita, minusta se on turhanpäiväistä panettelua. Mihin unohtui Instant Karma? Taikka Watchin The Wheels? Molemmat ovat upeita, upeita kappaleita- unohtamatta sellaisia helmiä kuten nyt vaikkapa Working Class Hero, Happy Xmas, Power To The People, Give Peace a Chance ja, luonnollisesti, rauhanhymni Imagine.
Imagine oli ehkä se kappale, joka minut sai lopullisesti ja peruuttamattomasti rakastumaan Johnin musiikkiin ja mieheen itseensä. Muistan vieläkin ensimmäisen kerran, kun kuulin tämän kauniin, kauniin kappaleen. Tai no, todennäköisesti olin kuullut sen jo monet monet kerrat, mutta siis ensimmäisen kerran kun todella kuuntelin sen sanomaa. Se oli se sama syksyinen päivä, kun sain musiikintunnilla kuulla sen kamalan asian: John oli kuollut. Opettaja mainitsi tämän kappaleen, ja kotona päähäni pälkähti tarkistaa, mikä se tämmöinen kappale oli.
Sitä tunnetta on vaikea kuvitella. Kun luin noita voimakkaita, vahvoja sanoja, jotka ovat vaikuttaneet niin moneen ihmiseen ennen minua, purskahdin itkuun. Se liikautti jotain sisälläni niin voimakkaasti, etten pysynyt taistelemaan kyyneliä vastaan. Miksi en aiemmin ollut ajatellut, kuvitellut näitä asioita? Miksi vasta nyt, kolmentoista vanhana, ymmärsin nämä asiat?
Vai ymmärsinkö silloinkaan? En usko, että koskaan pystyn ymmärtämään maailman hätää ja puutteellisuutta kuten John. Joka ikinen kerta, kun löydän uuden Johnin protestilaulun, ymmärrän hieman enemmän, mutta silti niiden jälkeen olo on aina hieman hämmentynyt. Mutta siinäpä se taika onkin: John on hieman mystinen ja aina yhtä yllättävä henkilö. Aina, kun kuvittelen tuntevani koko Johnin tuotannon, löytyykin joku laulu tai ihan kokonainen albumi, jota en olekkaan ennen kuullut. Tai kun olen lukenut yhden elämänkerran ja luulen osaavani Lennonin elämän ulkoa, seuraava kirja sitten saakin minut taas yllätymään.
Mutta tämä teksti taitaa tulla taas siihen pisteeseen, ettei kukaan jaksa jatkaa yhtään pidemmälle. Kiitos lukemisesta, kommentit ei ole ikinä ikinä kiellettyjä, ne piristävät ihanasti. Ja muistakaahan jättää klikki, niillä vaikutat helposti blogin sisältöön! :)
John <3 Imagine biisi on vaikuttanut, meikäläiseenkin tosipaljon, varsinkin säe "no religions too". En ny jaksa selittää miten, mutta taidampa avautua siitä joskus blogissani :)
VastaaPoistaJohnissa oli särmää ja aivan upea huumorin taju!
Kiitos kommentista!
PoistaOn, Imagine on niin vaikuttava laulu että huh huh. Ja silti suhteellisen yksinkertainen! En varmaan koskaan ymmärrä MISSÄ siinä se voima on, mutta sitä on!