Hetkiä

Elämän parhaita hetkiä ovat nämä hetket.
  Hetket, jolloin muu maailma on pimeä, ja tuntuu kuin oma lukuvaloni olisi ainoa valonlähde maailmassa. Hetket, jolloin olen yksin oman itseni (ja kissani!) kanssa, rauhassa, ilman, että pitää vilkuilla kelloa tai suunnitella mitään.
  Kello 23:33. En kuule muita ääniä, kuin näppäimistön tasaisen naputuksen, ja sateen tap tap tap- rummutuksen kattoa vasten. Välillä näppäimistön ääni pysähtyy, kun suljen silmäni nauttiakseni tästä harvinaisesta herkusta- rauhasta. Ulkona on märkää ja kylmää, mutta peittoon kääriytyneenä en tunne maailman julmuutta tai epäreiluutta. Ehkä joskus ne tuntuvat ylivoimaisilta, mutta ei nyt. Nyt voisin antaa anteeksi kenelle vain, mitä vain. Turvallinen- se on tätä hetkeä kuvaava adjektiivi.
  Normaalisti arki on kuin muurahaispesään kurkistamista. En olisi ikinä uskonut, että lukiossa elämä voisi olla näin hektistä. Kännykän kalenterissa on muistutus jokaiselle päivälle- tee sitä, mene tänne. Yhtäkkiä huomaan, että pitäisi etsiä sanakoenippuja, tai että pitäisi palauttaa essee, tai että pitäisi-
  Mutta ei nyt. Nyt istun onnellisena, täydessä harmoniassa maailman kanssa, tuntien kissan kodikkaan ruumiinlämmön kyljessäni ja vain ajelehtien olemisen virrassa. Joskus elämässä pitää olla näitä epärealistisen tyyniä hetkiä- mikään, ei mikään voisi järkyttää tasapainoista mieltäni. Olo on kuin olisin hienoisessa transsissa.
  Joskus tuntuu, että olisipa elämässä virrankatkaisin. En tarkoita tätä mitenkään itsetuhoisessa mielessä, vaan että joskus voisi laittaa tämän kiireen katkolle, jäädä hetkeksi hengittämään ja vain... olemaan. Kunpa voisin ladata mp3-soittimen täyteen hiljaisuutta.
  Kissa venyttelee. Oho, kello on jo melkein kaksitoista. Venyttelen itsekin- kohta pitää kaivautua peiton alle ja painua unten maille. Mutta onneksi huomenna on sunnuntai, eikä minulla ole vielä kiire nukkumaan. Voin hyvillä mielin vielä käpertyä omaan pikku atmosfääriini lukemaan Dan Brownia ilman että kukaan tulee keskeyttämään tai vaatimaan huomiota.
  Kello tikittää, ja sade loppuu, samoin tämä blogipostaus.

"I'm gonna make a little space
Around me
A very special place
Around me
No-one can come in"

- Brian May, Space