I'm just a singer with a song

Heissanssaa ystäväiseni. Valitettavaa kyllä, en edelleenkään ole saanut postattua kertyviä luonnoksia. Ehkä vielä jonain päivänä todella saatte lukea kaiken mitä olen suunnitellut julkaista.
  Ehkä.
  Kuitenkin tänään on taas merkkipäivä- tai enemmänkin muistopäivä. Tänään on 5. päivä syyskuuta, päivä, jolloin tulee kuluneeksi 67 vuotta erään Sansibarilaisen pojan syntymästä. Poika muutti 17 vuotiaana perheineen Isoon-Britanniaan pakoon Sansibarin vallankumousta.
  Vaikka Lontoo oli varmaan tuohonkin aikaan varsin monenkirjava paikka, herätti eksoottinen kaveri tietysti huomiota. Pian poika oppi suhtautumaan naljailuun vetämällä keikailun överyyksiin asti- peittäen samalla todellisen ujoutensa, joka olisi läsnä koko pojan elämän ajan, ja jonka hän kätkisi yhä voimakkaamman lavapersoonan taakse.
  Pojan varttuessa elämään astuivat taide, musiikki ja pakottava tarve päästä esiintymään. Ajan myötä poika tapasi Smile-yhtyeen jäsenet, ja loppu on historiaa- historiaa, joka kätkeytyy nimen Freddie Mercury- taakse.
 Freddie Mercury jos joku on ihminen, josta harva tietää todellisuudessa juuri mitään. Millainen Freddie todella oli- kuka hän edes oli? Maailmassa on ehkä tätä nykyä vain kourallinen ihminen joka tietää vastauksen näihin kysymyksiin. Siispä tämäkin postaus perustuu biografioista haalittuihin tiedonmurusiin, muutamaan dokumenttiin ja puhtaaseen päättelyyn.
  Ja sen asian takia en voi lähteä kirjoittamaan täydellistä kuvausta legendasta, joten joudutte jälleen tyytymään pelkkään "minun mielestäni"- bloggaukseen. Mutta ehkä se kestetään.
  Vuosi sitten- ja monesti sen jälkeenkin- kirjoitin siitä, kuinka ihailen Freddiessä hänen puhdasta outouttaan ja rohkeutta olla outo. "Now I'm not scared to do what I want to do and I'm not worried if I make a fool of myself. If I fall into a dustbin, which I have done many times, I don't worry about the fact, if I'm having a good time" on sitaatti, jonka bongasin viime kesänä ja joka päätyi suoraan muistikirjaani. Edelleenkin suurin asia mitä olen Queeniltä saanut, on valtava määrä rohkeutta- rohkeutta sanoa mielipiteeni, rohkeutta olla eri mieltä, rohkeutta nauttia omana itsenäni olemisesta.
  Yksi toinenkin asia, synkällä tavalla hieno, on myös se, että Freddien kuolema sai varmasti monen tajuamaan AIDSin olemassaolon ja sen, miten vakavasta asiasta on kyse. Jos jokin tauti saa nujerrettua niin energisen ja innokkaan laulajan kuin Freddie, täytyy tuon taudin olla helvetillisen tuhoisa. Minä ainakin havahduin lukemaan AIDSista vasta Freddieen tutustuttuani- ja tavallaan se tieto, että miten hirveitä tauteja on edelleen olemassa ja miten niille ei oikeastaan voida mitään, itse asiassa innosti minuakin miettimään uravalintaani. Tiedä vaikka joskus AIDS on päihitetty ja tiedä vaikka minulla on näppini pelissä. Ja kaikki kiitos suurelle miehelle suuren nimen takana.
  Jotkut pitävät Freddietä valtavan vastuuttomana ihmisenä ja huonona esimerkkinä, mutta minusta Freddie on loistava esikuva. Eihän hän ole ketään suostutellut irtosuhteiden ja huumeiden sumentamaan maailmaan, vai onko? Ei, se asia, miksi Freddie on ihailtava, on se, että jos päätät olla jotain, sinusta voi tulla mitä tahansa. Jos päätät, että sinusta tulee legenda, kuka sinua voisi estää?
  Mutta nyt on aika lukiolaisen painua unten maille, ja jättää teidät nauttimaan parista Freddien tuntemattomammasta kappaleesta. Haluaisitteko kuulla soolotuotantoa? No, enhän minä sitä kysy. Saatte joka tapauksessa. Tässä muutama Queenin biisi ja sitten sieltä soolouraltakin.
  Hyvää illanjatkoa ja hyvää syntymäpäivää Freddie!

Ensin In My Defence. Tykkään. Tämä ei kyllä taida olla Freddien itsensä tekemä (tai ei ainakaan kokonaan) mutta ah tämä lauluääni.

Sitten toinen rakkauslaulua. Love Me Like There's No Tomorrow

Mutta jottei mentäisi aivan imelyyksiin, hypätään takaisin 70-luvulle, Queeniin ja pariin Freddien upeimpaan vokaaliosuuteen. The Night Comes Down

Queenin kappaleista yksi eriskummallisimmista eli Mustapha. On okei olla outo!

Ja illan viimeinen, kaunis ja hyväntuulinen lopetuskappale. Taidan tehdä vielä aikamatkan takaisin Freddien sooloiluun, Mr. Bad Guy- albumille, jolta nappaan kappaleen nimeltä- kyllä, ihanaa- I was Born To Love You MUTTA tämä on se versio, joka julkaistiin Queenin Greats Hits III:lla. Tämän myötä, kauniita unia ihanat lukijani. Ensi kertaan!