lauantai 12. lokakuuta 2013

I wanna be your best friend, I don't want you to be my girl

Lupasin pari aikaa sitten bändiesittelyä uudelleen käynnistyvään blogiini, ja kerrankin pidän lupaukseni. Näitä on itse asiassa tulossa kaksikin, ja tämän iltainen bändi on aivan erityinen vieras tässä blogissa. Ensinnäkin sen vuoksi, että se on aivan tältä vuosikymmeneltä (tältä vuodelta!) ja toisekseen, musiikkikin poikkeaa aika paljon tavallisesta.
  Bändi on tämän vuoden ehkä lupaavin uutuus (ja jos minulta kysytään niin ensimmäinen lupaava uutuus pitkään aikaan) nimeltä Palma Violets, joka nähtiin kesällä Suomessakin Rock The Beach- festareilla. Itse en päässyt bändiä tarkastamaan vaikka olisin halunnut, mutta käydään nyt katsanto minun näppäimistöni kautta, okei?
  Palma Violets on siis brittiläinen vuonna 2011 perustettu rockpunknewwave- mikälieneeonkaan bändi, jonka debyyttialbumi 180 ilmestyi tämän vuoden alkupuoliskolla. Sen jälkeen bändi on vilahdellut useaankin otteeseen alan lehdissä, ja sai jopa minut, ehkä tämän universumin nirsoimman ihmisen, sijoittamaan bändin ekaan levyyn, ja mitä kauemmin 180:tä kuuntelen, sitä varmempi olen siitä, ettei tämä ollut hutiostos ja että tästä bändistä kuullaan vielä.
  Yhtyeen muodostavat kitaristi Samuel Fryer, basisti Chilli Jesson, kosketinsoittaja Peter Mayhew ja rumpali William Doyle- pistäkääs nimet muistiin, näistä kosseista puhutaan toivottavasti vielä uudemmankin kerran!
  Koska yhtye on tosiaankin vielä läpimurtoaan tekemässä, soundi on hieman uudenkarhea eikä todellakaan ylimiksattua tai muulla glitterillä ylimaalailtua, vaan ihan aitoa, innnokasta ja energistä musiikkia jossa mukana ovat vain bändi ja soittimet. Ja kokoonpano toimii aivan älyttömän hyvin.
  Suomessa Palma Violets on vielä hieman never heard, tai ainakin olen monesti saanut vain kysyviä katseita osakseni kun olen maininnut tämän yhtyeen. (Toisaalta oma radionkuunteluni on aika rajoittunutta ja tietämykseni tämän hetken kuumimmista hottiksista on aikalailla Rollin Stone-lehden varassa). Mutta toivottavasti pian yhtyettä saadaan kuulla laajemminkin suomalaisilla radioaalloilla- Palma Violets on todellakin yksi tämän vuoden ehdottomasti tämän vuoden mielenkiintoisimpia ja potentiaalisimpia tulokkaita.
  Youtubeenkin yhtye on tunkeutunut vasta ihan parin kuukauden sisällä, ja onneksi onkin, sillä muuten tämä postaus olisi jäänyt aika ontoksi. Kokonaisuudessaan 180 koostuu 11 kappaleista ja albumin sisältä on seuraava:
Best of Friends
Step Up for the Cool Cats
All the Garden Birds
Rattlesnake Highway
Chicken Dippers
Last of the Summer Wine
Tom the Drum
Johnny Bagga' Donuts
We Found Love
Three Stars
14
Kaikkia en nyt ala tässä erikseen esitelmöimään mutta pari on pakko poimia ja linkata, ja aloitetaan ekasinkusta nimeltä Best of Friends.
 Kappaleessa on minusta aika mielenkiintoinen sanoma: "I wanna be your best friend/ I don't want you to be my girl" joka on aika päinvastainen kuin useimmissa listoille nousseissa biiseissä. Koska nykymaailma on niin romantiikkakeskeistä ja ihmissuhteilla mässäilevää, minusta on mukavaa kuulla kerrankin kappale joka kertoo puhtaasti kaveripohjalle perustuvasta suhteesta ja siitä, että se on todellakin kaikki mitä laulaja haluaa. Minä tykkään, entä sinä?
  Toinen poiminta on Chicken Dippers, syystä jota en tiedä. Jotenkin vain tykkään kappaleen rytmistä ja muutenkin- jokin siinä kolahtaa.
Viimeisenä illan hidas biisi- Three Stars, jossa on mukavan rauhallinen meininki.


Suosittelen Palma Violetsia ehdottomasti. Käykää myös tsekkaamassa bändin nettisivut- sieltä lisää tietoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keep Blogger tidy- hate only when necessary!