Pitkään se kesti, mutta tänään iski hirveä halu istua alas ja kirjoittaa pitkästä aikaa tätä yksinäistä blogiani. Surullista huomata, miten tämäkin on pikkuhiljaa vaipumassa niiden hylättyjen blogien suureen joukkoon- mutta ei vielä heitetä kirvestä kaivoon, eihän?
Okei. Ajattelin avata tämän vuoden kirjoitussaldon aiheella harhaoppisuus, eikä ihan siinä merkityksessä kuin se ehkä ensimmäisenä mielessä muotoutuu vaan pikkuisen keveämmässä. Jätetään teologia viisaammille.
Tiedättehän sen tunteen, kun huomaatte jonkun voitelevan näkkileivän väärältä puolelta? "Ei sitä noin tehdä" saattaa vilahtaa mielessä hyvin usealla. Tai ajatelkaas ihmisiä jotka laittavat juuston tomaatin päälle. Tai että hampaat pestään ennen aamupalaa eikä sen jälkeen. Tai että kuppiin laitetaan kaakaojauhe ennen maitoa. Kyllä ihmiset ovat harhaoppisia, vai mitä?
Olenko vasta havahtunut huomaamaan tämän asian, vai kiinnittävätkö ihmiset tätä nykyä herkemmin huomiota toisten erilaisiin tapohin? Onhan tietysti mukavaa että elämässä on edes yksi varma asia: miten ikinä sen elätkään, teet sen aivan varmasti väärin jonkun muun mielestä. On hassua, miten herkästi sitä tulee tuominneeksi toisen touhut typerinä, ihan vain sen takia että itse tekee jotain eri tavalla, ja miten harvoin tätä omaa tuomintaansa tulee tuominneeksi. Erilaisuus on kovaa kyytiä leimautumassa vääräksi ja jotenkin karteltavaksi asiaksi, ja se, että erilaisuutta todella kartellaan, ei ole pieni eikä mitätön ongelma- se saattaa maksaa jonkun mielenterveyden, jopa hengen. Puhutaanko hengiltä koulukiusatuista, erilaisista tyypeistä jotka vain sattuivat olemaan jotain muuta kuin massa haluaa? On niin masentavan helppoa ottaa joku silmätikuksi ja paheksua oikeastaan kaikkea, mitä hän tekee. Pääseehän sillä tietysti linkkittämään itsensä johonkin ryhmään, johonkin "meihin", joka erottuu joukkiona muista ihmisistä juuri sen takia että on niin helppoa osoitella toisesta virheitä joita ei omassa täydellisyyskuvassaan hyväksy.
Toinen tilanne jossa tuomitsemme toisen hyvin herkästi, on kun puhutaan arvoista ja periaatteista. Otetaanpa esimerkiksi aihe josta saan usein itse paheksuvia kommentteja eli kasvissyönti ja muutenkin ympäristöaktivismi. Kun sanon, että mielestäni on tärkeää että ihmiset edes kyseenalaistavat lihansyöntinsä ja että kasvissyöntiä pitäisi tukea enemmän, saan silloin tällöin vastaukseksi hieman halveksuvan katseen ja lausahduksen: "Mutta syöthän sinäkin kalaa joten olet hieman tekopyhä tehdessäsi toisin kuin sanot". Samat sanat jos yritän painottaa autoilun välttämistä jos saman matkan voisi taittaa kävellen tai pyörällä. Kuulen sanat "NO MUTTA etkös sinäkin kolme viikkoa sitten mennyt autolla kaupasta toiseen???"
Okei sitten. Ollaan tekopyhiä. Mutta minun mielestäni on typerää tuomita ihmisiä sen takia, että yrittäessään tehdä hyvää he eivät yltä täydelliseen. Oikeastaan on aika vaikeaa yrittää keksiä, miten maailmasta tehtäisiin parempi paikka, jos ei olisi olemassa kaltaisiani tekopyhiä epätäydellisyyksiä, jotka kuitenkin kannattavat hyvää asiaa ja haluavat edistää sitä edes jotenkin.
Ehkä tämä voisi olla blogini tämän vuoden pääteema: älä pyri täydellisyyteen, et ole sitä kuitenkaan. Eikö ole parempi olla oma täydellinen itsensä kuin täydellinen oppilas tai täydellinen ympäristöhysteerikko?
Ihmiset. Älkää tuomitko toisia sen takia, etteivät he vastaa teidän ihanteitanne ja käsityksiänne. Se ei tule ikinä toteutumaan, ja sillä saa ympärilleen vain pahaa mieltä aikaiseksi. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta joskus meidän pitää vain hyväksyä se että olemme erilaisia ja teemme ja näemme asioita eri tavalla. Ja se on vain asia joka on hyväksyttävä. Annetaan kaikille oikeus olla oma itsensä. Jopa niiden, jotka voitelevat näkkärin väärältä puolelta (värähdys).
