torstai 30. elokuuta 2012

Päivä 1: kuva jostain söpöstä
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva unelmien miehestäsi / naisestasi
Päivä 4: kuva jostain mitä haluaisit tehdä
Päivä 5: kuva jostain mistä pidät
Päivä 6: kuva unelmalomastasi
Päivä 7: kuva jostain herkullisesta
Päivä 8: kuva jostain rakkaasta asiastasi
Päivä 9: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 10: kuva lempiharrastuksestasi
Päivä 11: kuva jostain mitä inhoat
Päivä 12: kuva kaveristasi / kavereistasi
Päivä 13: kuva hänestä kenet haluaisit nähdä
Tähän voisin laittaa montakin, esim. isoveljeni tai kuolleen kummini, mutta koska kummastakaan minulla ei ole kuvaa, pysytään tällä julkkislinjalla. Ja te varmaan oikeasti kohta kyllästytte tähän Queenin ihkuttamiseen, mutta kerta kiellon päälle!
Mies, jonka tahtoisin kuollakseni tavata- Brian May. Ehdottomasti yksi maailman upeimmista kitaristeista- ja harmi kyllä, ehkäpä aliarvostetuimmista. Koska Brianhan on mitä taitavin ja hiotuin kitaristi mitä voi kuvitella.
Ja en vain tämän ehdottoman upean musikaalisuuden takia haluaisi häntä tavata, vaan sen persoonan, jonka olen hänestä olen itselleni luonut, takia. Brian on ehkä Queenin jäsenistä se, johon itse samaistun helpoiten- pahuksen suuri perfektionisti, hieman epävarma, rakastava, asiallinen ja kohtelias mutta tarvittaessa raivostuttavan itsepäinen, ja vieläpä se, että olen itse pitkään, varmaan jostain 10-vuotiaasta nassikasta asti ollut HULLUNA tähtitieteeseen- kyllä, fakta jota ette varmaankaan minusta tienneet! Joskus muutama vuosi sitten olin niistä niin innoissani että olin takuuvarma, että tähtien parista löydän itselleni ammatin. No, katsotaan nyt.
Mutta takaisin Brianiin, vaikka koko ajan oma mielipiteeni rinnalla kulkeekin. Miksi Briania arvostan niin hirveästi? Hän on todistanut sen, ettei tarvitse olla joku älytön bilehile tai käyttää tolkuttomasti päihteitä ollakseen siisti tyyppi- toiset tekee sen ihan vain taidolla. Ja maailman upeimmalla permiksellä. Voi olla älykäs ja silti hyvä tyyppi. Aika hienoa, vai?
Mutta eipäs tässä muuta. Kunnioitetaan kaikki nyt hetki Brian Mayta ja TOIVOTAAN hartaasti että joskus Queenin tie vie myös kylmään pohjolaan ja tänne Suomeen. PLIIS.

Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva suosikkihymiöstäsi
Päivä 19: kuva puhelimestasi
Päivä 20: kuva onnellisesta muistosta
Päivä 21: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 22: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 25: kuva joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 26: kuva joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 27: kuva siitä mitä haluat tehdä
Päivä 28: kuva suosikkisoittimestasi
Päivä 29: kuva siitä minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva itsestäsi

lauantai 25. elokuuta 2012

Hoop diddy diddy, hoop diddy doo!

Ja täältä pesee Pepperin jukeboxin hurmaavaa sisältöä, täydellisiä kultakimpaleita lauantai-illan ratoksi. Queen- Headlong!!
Kunnollista, kovaa ja äänekästä rockia á la Brian May. Tämä kappale oli vähällä mennä Brianin omalle sooloalbumille, mutta sitten hän kuuli Freddien laulavan tämän ja päätti, että Freddienhän se on laulettava- ja Queenin soitettava. Ja onneksi näin kävi, tämähän on mahtava kappale.
  Mutta ajatelkaa! Tämä on vuodelta -91. Freddie oli jo hyvin sairas näihin aikoihin- mutta huomaako sitä? Jos Freddie ei olisi noin hirveän laiha, ei mitään huomaisi, vauhti on niin hurja.
  Mutta kuunnelkaas nyt se kappale- kaikki anti-Queenitkin, ette kadu!


Huomiotta jäänyt moka

Tiedättekö, minusta on aina hurmaavaa nähdä, miten lempibändieni historiat kietoutuvat toisiinsa. Tämä on yksi suurimmista syistä, miksi jaksan lukea elämänkertoja toisensa jälkeen. Meinaan, eikö olisi hirveän mielenkiintoista tietää, mistä kaikki ne ihanat biist ovat saaneet inspiraationsa? Ja selvittää se historianpolku: esimerkiksi, Lady Gaga on inspiroitunut muunmuassa Queenistä,  Queen mm. Beatlesista, Beatles mm. Chuck Berrystä jne. Minä haluan tietää taustoja: mikä sai sanoittajan tekemään tälläiset sanoitukset? Mistä tämä kappale kertoo? Missä elämäntilanteessa ihana kitaristi on ollut tehdessään tätä sooloa? Ehkä olen outo, mutta ainakin tiedän näistä asioista paljon!
  Ja kiitos elämänkertojen, huomasin tämän aika huvittavan faktan. Kaikkihan tietävät Decca Recordsin legendaarisen lausahduksen Beatlesista, kun nämä hakivat Deccalle levyttämään: "Emme pidä heidän soundistaan, ja kitarayhtyeet ovat menossa pois muodista", mutta harvempi on tietoinen Beatlesin omasta, vastaavanlaisesta mokasta. Nimittäin, lueskelin eilisillalla Mark Blaken Queen-elämänkertaa (Queen:Is This The Real Life? Rockin kuninkaaliset), kun silmiini sattui tekstinkappale, jossa kerrottiin Freddie Mercuryn entisen bändin, Ibexin, toivottomasta levy-yhtiön hausta. Miten tämä Beatlesiin liittyy? No, tottakai yhtye haki myös populaarimusiikin cooleimpien tyyppien suojaan, nimittäin Beatlesin Apple Records-levymerkille- huonolla menestyksellä, kuten voi arvata.
  Eli historia toistaa itseään: miettikää nyt, Beatles päästi Freddie Mercuryn näpeistään, suuren, loistavan Freddie Mercuryn (joka tosin kulki vielä nimellä Freddie Bulsara tai Fred Bull)- auts! Taisi Paul McCartneyn bisnesvainu olla flunssan sumentama.
  Vaikka mistäs sen tietää, päätyikö lopulta äänite kenenkää Beatlen tietoisuuteen, vai jumittuiko se muiden demonauhojen joukkoon Applen toimistoihin. Niin tai näin, ehkä Queenille oli parempi että näin kävi, sillä lopultahan Apple kaatui sisäisten ongelmien takia, ja sitäpaitsi, jos Ibex olisi kiinnitetty, ei koko Queeniä olisi olemassa!
  Mutta hauska yhteensattuma, jonka varmaan moni on jättänyt huomaamatta. Itse en ollut tästä koskaan kuullut, ja ajattelin sen lauantain ratoksi teillekkin julkaista.

perjantai 24. elokuuta 2012

Nettishoppailu rulettaa

KOSKA silloin ei tarvitse ahdistua myyjän tuijotuksesta, selata kaikkia rekkejä läpi, jonottaa kassajonossa eikä kuvitella kuinka myyjä katsoo paheksuvasti kun lähdet mitään ostamatta.
  Totta, vai? Todellakin. Ja katsokaa, mitä löysin! H&M, ensimmäisen kerran yllätyin positiivisesti:
Joka meinaisi tietysti Rogeria, ja
nimittäin Wingsin päävokalistia. Miksei täällä ole jotain "I'd choose the bassist" tai jotain? Miksi vain laulaja ja rumpali huomioidaan? Sniff.
Mutta tahtoo jommankumman!♥


torstai 23. elokuuta 2012


Päivä 1: kuva jostain söpöstä
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva unelmien miehestäsi / naisestasi
Päivä 4: kuva jostain mitä haluaisit tehdä
Päivä 5: kuva jostain mistä pidät
Päivä 6: kuva unelmalomastasi
Päivä 7: kuva jostain herkullisesta
Päivä 8: kuva jostain rakkaasta asiastasi
Päivä 9: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 10: kuva lempiharrastuksestasi
Päivä 11: kuva jostain mitä inhoat
Päivä 12: kuva kaveristasi / kavereistasi
Nyt olen oikeasti pahoillani, mutta koska sain veljeni vanhan läppärin, täällä ei vielä ole yhtään ainoaa valokuvaa, eli ei kuvia kavereistani. Mutta voinhan minä kertoa, vai mitä?
Kunnianosoitukseksi Noreenille päästän hänet tähän postaukseen(toivon, että kaikki kaverit pääsevät vuorollaanvalokeilaan, mutta tehdään se näin että yksi saa kerralla kaiken huomion eikä sitä jaeta). Hyppytuntien piristäjä, ragetuskaveri, rakas ystävä. Noreenin olen tuntenut seiskaluokalta asti, ja luojan kiitos olenkin tuntenut! Tämä tyttö on ihan spesiaali- veikkaan ettei toista ole! No, onhan meillä mielipide-eroja (krhm), mutta mitäs siitä tulisi jos oltaisiin vain samaa mieltä? Aika tylsää. Noreenin kanssa on aina kivaa, outo läppä lentää ja on mukavaa. Kiitos muru, siitä että olet olemassa.
Okei, tää oli lyhyt, mutta Pepperi on NÄLKÄINEN ja lähteeä nyt syömään. (Ja Noreenikin ymmärtäisi tämän.)
Mutta kiitos Noreen vielä kerran, tyksin kympillä, senkin spesiaali ♥

Päivä 13: kuva hänestä kenet haluaisit nähdä
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva suosikkihymiöstäsi
Päivä 19: kuva puhelimestasi
Päivä 20: kuva onnellisesta muistosta
Päivä 21: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 22: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 25: kuva joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 26: kuva joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 27: kuva siitä mitä haluat tehdä
Päivä 28: kuva suosikkisoittimestasi
Päivä 29: kuva siitä minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva itsestäsi

maanantai 20. elokuuta 2012

Happiness?

Henkilökohtainen huomautus:
Sinä, sinä ihana, upea ihminen, joka suosittelit tätä kappaletta: kiitos. Kiitos mielettömästi. Olen sinulle velkaa.
Juu, aika taas ihkuttaa Rogeria... mutta tällä kertaa ihan oikeasti tämä on ihana kappale. Roger Taylor- Happiness. Saman nimiseltä albumilta, vuosikertaa 1994- ei ihan vanha siis.
Kaunis kappale. Kaikki, mitä haluat, on onnellisuus. Sehän on ihan totta. Rauhan ja sodan aikoina ihmiset haluaa olla vain onnellisia.
Ei, en minä osaa tästä puhua juuri nyt. Olen liian tunnekuohun vallassa. Tämä vain on niin ihanan tsemppaava kappale- jostakin syystä, en edes tiedä miksi.
Tehkääs itse päätelmiä, kappaleen alla sanat. Lihavoituna oma suosikkikohtani.
Kiitos, Roger. Jos bändin rumpali laulaa näin hyvin (mikä on paremmin kuin useimpien bändien varsinaiset laulajat), kyseessä on lahjakkuus.
There's just one thing
That we all crave
From the cradle
To the grave
A state of grace

Or state of mind
A point in space
Or point in time


In time of peace
In times of war
The self same goal
That we yearn for
Some have it all
But still have less
What we all need is happiness

Happiness is what you need
Yeah happiness is all around
It's not easy to define it
It can't easily be found
No it can't easily be found
It can't easily be found
You know that it's true


'Cause happiness
Just can't be bought
Such purity more precious still than gold
And happiness
Can't just be taught


When you're young or if you're old
No matter how - how hard you try
In your own life, and through your years
With every up - must come a down
Enjoy the laughter and the tears
Of happiness

sunnuntai 19. elokuuta 2012

"One dump, one turd, two tits, John Deacon"

Otsikko siis ei ole oma mielipiteeni, vaan lainaus Freddie Mercuryn suusta.
  Mutta se oli vain yritys kiinnittää huomio, ja koska sain sen, pääasiaan eli  EASY DEACONIN eli JOHN DEACONIN SYNTYMÄPÄIVÄÄN!! ONNEA MURU ♥!!
  61 vuotta!! Mitäpä osaisin sanoa? Nerokas muusikko, nerokas basisti, yksi omista esikuvistani. John ei ollut diiva kuten Freddie, ei herrasmies kuten Brian eikä hulivili kuten Roger. Mutta John on loistava esimerkki siitä, että ei tarvitse olla suurisuinen idiootti voidakseen olla jotain suurta. Voi vain olla hiljaa ja vetää homman tyylillä kotiin.
  Mitä tulee mieleen Johnista? Siis muutakin kuin herttainen hymy ja upea persoona. No, ainakin jokunen Queenin klassikoista: I want to break free, You're my best friend ja Another one bites the dust, noin niinkuin alkajaisiksi. Oma lempparini näistä kolmesta on I want to break free, eikä vähiten hillittömän musavideon takia. Eiköhän ole korkea aika linkata sekin tänne sivistyneeseen blogiini!
Vaikka video nyt ei olekaan Johnin käsialaa vaan rasavilli-Rogerin, kappale on. Ja tarttuva kipalehan se on, vai mitä? Yksi omista lemppareistani, varma top 10-kappale- minun mielestä. Mitä mieltä te olette Johnista? Minusta hän on ihailtava ihminen- kaikki Queenin hulluus, ja hän säilytti järkensä. Nyt kaikki, aplodit John Deaconille. Kiitos, John, musiikistasi ja esikuvastasi, sinä olet ollut muokkaamassa maailmaa uuteen uskoon. Kiitos, rakastan, onnea! ♥

perjantai 17. elokuuta 2012

Roger rules the blog world

Jipii!!
Tsekkailin tuossa kävijätilastoja, ja tarkistin viittaavat sivustot ja haun avainsanat. Arvatkaas kuka oli ponkaissut johtoon?
RRRogerr Taylorrr!!
Kattokaa ny!
Tämä on päivän hakujen avainsanasto- Roger parkaa, ihan yksin!
Viikon avainsanasto- Roger peräti viidessä eri muodossa!
Ja vieläpä kuukauden avainsanastossakin!!
Ette varmaan ikinä usko, mikä on koko bloggausaikani suosituin sana. Se ei ole Beatles, ei Roger, eikä blogini nimi. Tämä hämmentävä nimi on KLONKKU. Ja vain sen takia, että satuin lisäämään sen ehkä yhden tai kahden tekstin tageihin. Joten kaikki bloggaajat, tageja KANNATTAA käyttää. Tiedä mitä niitten kautta tulee!
Jaa'a. Sarjassamme: koti-ilta lievässä sokerihumalassa. 
Mutta kaikki Rogerin fanit: missä te luuraatte? Tulkaa ihmeessä juttelemaankin, täällä on tilaa kaikille! 

How about some WEOs?

I'd really like to get answer: is here any foreign readers visiting my blog? Because I THINK yes, according to the visitor statistic and I think it's little boring for you, if you don't happen to understand Finnish (which I find unlikely but who knows!) so would you like me to start WEOs, I mean the Weekly English Ones again? (By the way, whit WEO I mean texts that are written in English and what I'll post about once a week, sometimes more, sometimes less, but about) I used to do that but then I started to have less and less time for blogging. Now it seems I'm gonna have some time, so if you'd like to read some English texts, just please, say it. Probably I'll do some even of you don't say a word, but remember, the best way to affect to my texts is to say something. So, what would you like? Something like Beatles or Queen or just artists I adore? Or my life? Or songs that have changed my life (hey, I like that one!)? Or... books or something? Just give me some proposals and I'll most likely write about them. This thing is just because of you. I want you to enjoy your visit, read about things you're interested and maybe even come back to my blog.
And once again, sorry my lame English, I believe I hate it more than what you do.
Thank you for your time, and thank you especially much if you'd just leave a comment which tells what is important for you (and thereby important for me as well, because you guys mean so much for me!) and what you want me to write. Thank you, have a nice weekend and remember, you are ADORABLE ♥!

tiistai 14. elokuuta 2012

Tomorrow never knows

Kaikki muut: 
Miten ihmeellistä! Pääsin juuri siihen kouluun, jonne halusin, joka vie minut lähemmäs unelma-ammattiani, josta olen haaveillut viimeiset kymmenen vuotta! Ah, tätä autuutta!

Minä:

Helloua ja terve taas! Aika kirjoitella hieman henkilökohtaisempaa tekstiä. Ihmiset, jotka tiedätte, mikä teistä tulee ''isona'', kertokaa, miten sen tietää? Oletteko te kokeneet jonkun valaistuksen, että tätä minun pitää tehdä? Olen ihan oikeasti kiinnostunut, kertokaa ihmeessä?
Itselläni nimittäin ei ole tasan tarkkaan mitään hajua. Mistä minä tiedän? Tottakai minulla on unelmia. Haluan olla toimittaja. Haluan olla kuuluisa muusikko. Haluan olla arvostettu psykiatri. Haluan olla joku tutkija lääketieteen alalla ja keksiä parannuskeinon vaikeaan sairauteen. Haluan olla vain tavallinen lääkäri. Haluan olla tähtitieteilijä.
Okei, nyt asia, jota harvoin sanon: minä olen kunnianhimoinen. Minä haluan olla todella hyvä jossain, jonkin alan ammattilainen, joku, jolta kysytään neuvoa.
Se on aina ollut ongelmani: olen niin pahuksen iso perfektionisti, etten kerta kaikkisesti pysty tyytymään keskinkertaiseen, haluan aina yltää ylemmäs. Joku sanoisi, että sehän on hyvä juttu, mutta ei se aina ole. Joskus ehkä olisin onnellisempi, jos vain tyytyisin siihen, mitä olen, enkä yrittäisi ylemmäs. Taivaan kiitos olen kuitenkin toisella kädellä ehkä maailman suurin optimisti: en pety, vaikka joku asia ei yltä täydellisyyteen: yritän vain sitten seuraavan kanssa kovemmin.
Mutta se iso kysymys: olisiko minusta muka siihen? Voisinko minä olla muka loistava psykiatri? Tai johtava lääkäri? Ainahan minä hoen ''usko itseesi'' mutta aina välillä uskokin pettää. Minähän olen vain tavallinen ihminen, miten minusta mitään voisi tulla? Entäs jos minun paikkani on siellä kaupan tiskin takana (kaikki kunnioitus kaupan myyjiin, ilman teitä tämä yhteiskunta horjuisi ja pahasti)? Riittääkö pelkkä halu olla suurta todella tekemään jotain suurta? Vai pitäisikö sitä olla luonnonlahjakkuus, jolle on syntyessä tullut lahja ymmärtää ihmismieltä tai jotain?
Mutta sitten taas: kuka tietää? Kaikki suuret ihmiset ovat olleet kerran tavallisia nuoria.Vaikka Freddie Mercury sanoikin jo nuorena ''Minusta ei tule rock-tähteä. Minusta tulee legenda'', tuskimpa kaikki ovat tienneet 15 vanhana kuuluvansa historiankirjoihin? Tiesikö Jane Austen? Tai Alber Einstein? Tuskin. Jonain päivänä. Odottakaahan vain.
Mutta eiköhän se taas ole tarpeeksi minusta vähäksi aikaa. Tämä kirjoitus syntyi Keep Yourself Aliven soidessa, ja eiköhän se ole ainakin tulevaisuudessa koeviikkojen syövereissä aika tärkeä homma: pitää itsensä hengissä.
Give me ev'rything I need
To feed my body and my soul
And I'll grow a little bigger
Maybe that can be my goal
I was told a million times
Of all the people in my way
How I had to keep on trying
And get better ev'ry day
But if I crossed a million rivers
And I rode a million miles
Then I'd still be where I started
Same as when I started

Keep yourself alive keep yourself alive
It'll take you all your time and a money
Honey you'll survive

maanantai 13. elokuuta 2012

Viimeinen lomapäivä! Minne se kesä hujahti? Äskenhän se oli tässä, nyt pitäisi lähteä ostamaan koulukirjoja. Oliko kesä hyvä? Minulla niin ja näin, oli mutta toisaalta ei. Alku oli leppeää keinuskelua ajattomassa kesäilmassa, en tiennyt yhtään mikä päivä oli. Sitten alkoi kiire. Reissu reissun jälkeen- joku varmaan mulkaisisi ja sanoisi "Ole onnellinen, että pääsit reissaamaan, kaikki eivät" mutta ei se enää pitemmän päälle ole hauskaa. Neljä reissua mökille (matka suuntaansa kestää n. 4½ tuntia), yksi Helsinkiin ja sieltä Tukholmaan, yksi Ouluun ja yksi Lahteen. Ja heitetään nyt vielä päälle joka siunaaman kerran matkapahoinvointi- I like.
  Mutta ei pitäisi valittaa, kyllä sitä kerkeää paikalleen jämähtää. Huomenna pitäisi taas astella kouluun. Hassua, ja ehkä vähän surullista, minä en muista tippaakaan sitä ihan ensimäistä koulupäivää silloin 9 vuotta sitten. Kaikki aina puhuvat, miten se oli jännittävä ja suuri päivä. Minulla ei ole mitään muistikuvaa.
  Mutta ensimäisen päivän yläasteella muistan. Se oli... mielenkiintoista. Pikkukoulun tyttö menee "suureen" kouluun, olihan se hämmentävää. Eikä hirveän kivaa. Suoraan sanottuna toivon, että tämän kertainen menee paremmin.
  Osa vanhoista kavereista, ihania ihmisiä, tuli samaan lukioon, mutta osa läksi muualle. Thanks for the memories, rakkaat ystävät, teitä en unohda. Ja kolme vuotta on vain hujahdus: mistähän sitä itsensä sitten löytää? On aika outoa, että jotkut tietävät jo tarkallee, mikä on heidän unelmansa ja kohtalonsa. Minä raavin päätäni ja kohautan olkiani: mistä minä tiedän? Mistä kukaan tietää? Joskus se pitää tietää- mutta ei nyt! Ei tänään! Nyt on aika nauttia kesän ja vapauden viime hetkistä. Sen takia loppuun viskaistaan tästä ihana kesäkipale, joka kuultiin eilen Lontoon olympialaisten päättäjäisissä. Rakkaat ystävät, The Kinks ja Waterloo Sunset!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

"That's what life's all about. You have to change"

Surullinen.
Se on jokseenkin ajankohtainen olotila. Surullinen siitä, että kesä loppuu. Surullinen siitä, että pitää taas kaivaa koululaukku esiin. Surullinen siitä, etten tunne oikein ketään uudesta luokasta.
  Mutta surullinen muutoksesta. Tämä teksti on omistettu aivan erityiselle ihmiselle: parhaalle ystävälleni, lähes pikkusiskolleni.
  Olemme olleet samassa luokassa ykköseltä asti. Olemme tunteneet aivan pienestä, en edes muista mistä asti. Todella pienestä. Meitä luultiin pieninä sisaruksiksi, sillä meillä molemmilla oli vaaleat hiukset ja käyttäydyimme kuin siskokset konsanaan. Nykyään olemme siinä suhteessa kasvaneet erilleen, olemme aika lailla kuin yö ja päivä: hän pitää suomalaisesta musiikista, kuten Yöstä, minä en siedä sellaista vaan valitsen 60-70-lukujen rockia. Hän on aina, kotipäivinäkin, huoliteltu, tyylikäs, kaunis ja viimeisen päälle täydellinen: minä hengailen mielelläni liian isossa bändipaidassa ja college-housuissa, hiukset harakanpesänä. Hän on sosiaalinen ja tulee toimeen kenen kanssa tahansa; minä olen pitkään kylmä ennen kuin minut oppii todella tuntemaan.
  Mutta hän on se, joka kuuntelee. Joka ymmärtää. Hän on nähnyt suurimmat iloni ja kauheimmat suruni, hän oli se, joka itki koirani kuolemaa ja se, joka ymmärsi riemuani 12.12.2011. Hän on se, joka jaksaa välittää, vaikka omat voimat olisivat loppu. Hän näkee lävitseni, eikä minun koskaan ole tarvinnut esittää mitään hänen  seurassaan. Hän tuntee surkean huumorintajuni ja nauraa säälistä.
  Kauan sitten sovimme, että olemme ystäviä aina. Välillä se oli heikommalla kantilla, mutta upeinta on se, kuinka nyt olemme ystäviä, vaikka olisimme olleet kolme viikkoa erossa, ilman yhtään puhelua tai tekstiviestiä. Mutta silti voin pyyhältää hänen kotiinsa pitkän matkan jälkeen tietäen, että siellä odottaa kupillinen kahvia ja sympatiaa.
  Jos joku kysyisi, mikä on ensimmäinen sana, joka minulle tulee tästä ihmisestä mieleen, se olisi varmaan hyvyys- hän on hyvä ihminen, hyvä ystävä. Muita olisivat tietysti kauneus, mukavuus, hulluus, huumori, taidokkuus, terveellisyys, elämänilo ja voima.
  Mikä sitten on surullista? Yhdeksän vuoden yhteinen koulutaival päättyy- on jo itseasiassa päättynyt, hän aloitti amiksen ja kaksoistutkinnon suorittamisen jo torstaina, itse laahustan lukiolle vasta tiistaina. Siinäkin minun pitää todellakin kunnioittaa häntä- kaksoistutkinto ei ole helppo juttu, mutta tämä mimmi ei pelkää haasteita. Ei enää musiikintuntien jälkeistä valitusta. Ei enää huolien jakamista ruokatunnilla. Ei enää hulluttelua välitunneilla. Ei enää myöhästelyä musiikintuntien jälkeisiltä bilsan tunneilta. Kaikki ohi.
  Tai ei kaikki. Nuo ovat ehkä ohi, mutta ystävyys säilyy. Toivon, että minäkin olen hänelle ainakin jonkinlaatuinen varoventtiili, jonka kautta purkaa tunteita, hän nimittäin on ollut sitä minulle ja toivon, etten jää velkaa. Kiitos sinulle, rakas ystävä. Olen toivottoman surkea pukemaan tunteitani lausutuiksi sanoiksi, mutta onneksi kirjoittaminen luistaa: rakastan sinua. Olet upea ystävä, upea ihminen. Pysy sellaisena. Sinusta tulee jotain suurta, tiedän sen. Mutta lupaa, että eläkkeellä ollessamme kokoonnumme kahvipöydän ääreen valittamaan nykynuorten outouksista. Vaadin sen.
  Kiitos vielä kerran. Et välitä Queenistä, mutta mikäpä kappale olisikaan parempi kuin tämä John Deaconin säveltämä kappale?

Ooh you're the best friend that I ever had

I've been with you such a long time
You're my sunshine and I want you to know
That my feelings are true
I really love you
Oh you're my best friend

torstai 9. elokuuta 2012

Heipä hei kaikki Queeniet!!

Uusi blogi perustettu: http://teeny-weeny-queenie-blog.blogspot.fi/.
Tämän blogin perustin lähinnä siksi, ettei tämä normaali blogini täyttyisi ihan niin hirveästi Queenistä. Täälläkin siis vielä aiheesta, mutta enemmän löydät tuosta osoitteesta. Vähän vihreähän se on, mutta kyllä se siitä!
100% Queeniä, huumoria, fanitusta ja musiikkia. Tervetuloa asiasta kiinnostuneet ja vaikka vähemmänkin kiinnostuneet- jospa vaikka innostuisit!

Päivä 1: kuva jostain söpöstä
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva unelmien miehestäsi / naisestasi
Päivä 4: kuva jostain mitä haluaisit tehdä
Päivä 5: kuva jostain mistä pidät
Päivä 6: kuva unelmalomastasi
Päivä 7: kuva jostain herkullisesta
Päivä 8: kuva jostain rakkaasta asiastasi
Päivä 9: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 10: kuva lempiharrastuksestasi
Päivä 11: kuva jostain mitä inhoat
Ei taaskaan oma kuva.
Yksi maailman inhottavimmista asioista: anonyymi vihaaminen. 
Se, että voi kommentoida nimettömästi, ei tarkoita, että se antaa oikeuden huudella mitä tahansa. Uskomatonta, kuinka jotkut vetoavat sananvapauteen haukkuessaan toisia anona. Tiedoksi vain, perustuslaki, jossa sananpavaus on annettu, mainitsee myös oikeuden elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen- eli mitäpä jos noudatettaisiin ihan kaikkia pykäliä eikä vain niitä jotka antaa "oikeuden" olla asshole?
Tietysti tämä on rajua yleistämistä, eivät kaikki anonyymit ole pahiksia- esimerkiksi täällä minun blogissani kaikki anonyymit ovat olleet ihania, hauskoja ja aktiivisia kommentoijia, kiitos teille siitä, olette huippuja! Mutta esimerkiksi Tumblrissa anonyymi vihaaminen on aivan törkeää ja hirveän yleistä. Miten katkera pitää ihmisen olla, että lähettää suoranaisia kauheuksia toisille? Eivätkö tälläiset ihmiset todellakaan omaa pätkän vertaa empatiaa ja tunneälyä? Minusta se on oikeastaan vähän surullista: sillä anollahan se pahin olo on, jos hänellä ei ole mitään muuta purkamistietä kuin vihapostin lähettäminen. 
Mutta miten anonyymi vihaaminen poistetaan? Maailman yksinkertaisin juttu: jokainen pitää huolen, ettei lähettele niitä viestejä. Anonyymiydessähän ei ole mitään pahaa, eivät kaikki halua luoda käyttäjätiliä kaikille keskustelupalstoille, mutta että ne vihat jätettäisiin pois.
En tietenkään epäile sinua, rakas ystävä. Olethan sinä niin fiksu ettet lähetä anonyymiä vihaa <3

Päivä 12: kuva kaveristasi / kavereistasi
Päivä 13: kuva hänestä kenet haluaisit nähdä
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva suosikkihymiöstäsi
Päivä 19: kuva puhelimestasi
Päivä 20: kuva onnellisesta muistosta
Päivä 21: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 22: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 25: kuva joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 26: kuva joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 27: kuva siitä mitä haluat tehdä
Päivä 28: kuva suosikkisoittimestasi
Päivä 29: kuva siitä minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva itsestäsi

keskiviikko 8. elokuuta 2012


Päivä 1: kuva jostain söpöstä
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva unelmien miehestäsi / naisestasi
Päivä 4: kuva jostain mitä haluaisit tehdä
Päivä 5: kuva jostain mistä pidät
Päivä 6: kuva unelmalomastasi
Päivä 7: kuva jostain herkullisesta
Päivä 8: kuva jostain rakkaasta asiastasi
Päivä 9: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 10: kuva lempiharrastuksestasi
Ei oma kuva!
Pianonsoitto on minulle rakas ja pitkäaikainen harrastus- noin 7 vuoden ajalta. Jenkkisarjoissa-ja kirjoissa on outo tapa, että teini-iän kapinointiin kuuluu lähes aina pianotuntien lopettaminen. Minä itse sen sijaan en lopeta niitä ennen kuin pakon edessä. Ymmärrän kyllä, ettei pianonsoitto yksinkertaisesti ole kaikkien juttu, mutta tuntuu, että ainakin osalla on jäänyt jotain olennaista huomaamatta. 
Monet ajattelevat, että pianonsoitto on jäykkää, pikkutarkkaa ja kahlitsevaa hommaa. Että on niin ärsyttävää kun jokainen nuotti pitää ottaa niin tarkasti huomioon. Ja että se tarvitsee paljon aikaa.
Kyllä, pianonsoitto vaatii aikansa. Mitään lajia ei opi jos ei ole valmis käyttämään siihen aikaa. Mutta se harhaluulo, että piano kahlitsee, on väärä. Päinvastoin, pianonsoitto antaa tuhansia mahdollisuuksia! Kuinka pienillä tekniikan hiomisilla tai muuttamisilla voi vaikuttaa valtavasti kappaleen sävyyn.
 Onko se soittaminen pikkutarkkaa? On ja ei. Jos haluaa todella oppia soittamaan kappaleen hyvin, siinä täytyy olla tarkka ja keskittyä siihen. Mutta olisi valehtelua, jos väittäisin että itse teen näin joka ikinen kerta- tärkeintä on, että soittaminen on hauskaa. Tärkeintä ei ole, että onnistuu täydellisesti, tärkeintä on, että siitä saa jotain, että siitä nauttii. Esimerkiksi minä olen töpännyt enemmän tai vähemmän joka ikisessä konsertissa jossa olen ollut osallisena. Saako se minut pelkäämään? Ei! Koska minulle on tärkeintä päästä kokeilemaan kykyjäni, saada esiintymiskokemusta, ja seuraavalla kerralla yrittämään kovemmin.
Ja yksi elämäni ihanimmista päivistä on tämän vuoden ystävänpäiväkonsertti, joka järjestettiin seurakunnan ja kansalaisopiston yhteisvoimin. Soitin siellä Edward Griegin In The Hall Of The Mountain Kingin opettajani kanssa nelikätisesti- ja sekosin täydellisesti suunnilleen puolivälissä. Kukaan ei kuitenkaan huomannut sitä, ja sain jälkeenpäin kuulla niin paljon kehuja siitä, kuinka tyyneltä näytin ja miten hyvin oli soittanut.
Joten mitä väliä, vaikka epäonnistuu? Kaikki tekee virheitä, mutta jos oppii hymyilemään niille ja antamaan olla, eikä pakene heti epäonnen kohdatessa, sitä kasvaa valtavasti. Sanotaan, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa, ja tässähän se nähdään. 
Tämä on ehkä harvinaisen sekavaa tekstiä, mutta sillä tavallahan minä kirjoitan kaikista tärkeimmistä asiosta. 
Tähän loppuun vielä kumarrus upean soitonopettajani suuntaan: hän on opettanut minua viimeiset kaksi vuotta, ja keneltäkään en ole oppinut yhtä paljon. Hänen aikanaan olen oppinut suhtautumaan pianoon paljon intohimoisemmin ja ymmärtämään, miten paljon siltä voi saada jos uhraa tarpeeksi aikaa. Kiitos.

Päivä 11: kuva jostain mitä inhoat
Päivä 12: kuva kaveristasi / kavereistasi
Päivä 13: kuva hänestä kenet haluaisit nähdä
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva suosikkihymiöstäsi
Päivä 19: kuva puhelimestasi
Päivä 20: kuva onnellisesta muistosta
Päivä 21: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 22: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 25: kuva joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 26: kuva joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 27: kuva siitä mitä haluat tehdä
Päivä 28: kuva suosikkisoittimestasi
Päivä 29: kuva siitä minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva itsestäsi